Lapsuus on mahtavaa aikaa. Parhaimmillaan se on tulvillaan rohkeutta, innostusta ja ideoita, joita hyvä kaveruus komppaa entisestään. Se on aikaa, jolloin voi vain heittäyttyä mukaan ja hetkeen. Olla luova. Tätä kaikkea sain jälleen tänään todistaa, kun musiikkituokiolla otimme eskareiden kanssa esiin musapussin. Idea on yksinkertainen: Tyttäreni vanha pinkki kangaspenaali piti sisällään pari kourallista suklaamunayllätyksiä ja sieltä jokainen eskari sai vuorollaan nostaa esiin jonkin tavaran. Sitten vaan miettimään, että mikä laulu siihen voisi liittyä….ja kaverilta sai tietysti pyytää apua. Mitäpä muuta siitä olisikaan voinut eskareiden kanssa seurata, kun nerokkaita oivalluksia ja koko porukan riemastuttavia laululeikkisovituksia:
buldoggi=Pikku koita, iso koira- laulu
puupalikka: Petteri hakkaa yhdelä vasaralla
sammakko=Sammakkomummo
hevonen=Kopsis kapsis, Ih-hah-haa
valkoinen domino: Kulkuset, kulkuset (…..valkoinen on maa…)
norsuleimasin=Yksi pien elefantti
possu=Porsaita äidin oomme kaikki
kana ja tipuja=Piippolan vaarilla oli talo
nalle=Karhu nukkuu
Musisoinnin päälle oli vielä toinenkin luova juttu, kun omalle sukka-avaruusoliolleen sai väsätä varpaat ja silmät.
-Mulla on kuusi silmää, kato
-Voiko laittaa myös takapuolelle? (Tässä kohtaa pöydässä käydään monitahoinen keskustelu siitä, että milloinka takapuolella tarkoitetaan peppua ja milloinka jotain muuta. Ja mistä sen milloinkin voi tietää.)
-Tämä varvas on vähän lurahtanut. Mutta tässä toisessa on terävä kynsi.
-Tämä silmä on päälaessa. Se näkee ylöspäin.
-Milloin pannaan korvat ja kädet?
Sovitaan, että huomenna väsätään loppuun sekä oliot että alukset. Voi nenä, täti tuskin malttaa odottaa yön yli, että millaista luovutta sieltä taas esiin kumpuaa….
Monta hienoa ajatusta rikkaampana Heidi