Aikuisen on varmaan välillä vaikea oikeasti käsittää, kuinka tärkeää eskari-ikäiselle on isompien lasten palaute ja kannustus. Tänään olimme ensimmäisen kerran kaukalossa luistimilla siten, että koululaisilla oli välitunti. Voi miten ylväästi koko eskarijoukko otti potkaisi ja liukui luistimilla, yleisön seuratessa menoa lumipenkalta silmä tarkkana. Ja mikä parasta, rinteestä ei kuulunut ainoatakaan piikitystä pyllähdyksistä tai muista, vaan ainoastaan iloista kaverin kannustusta. Kiitos koululaiset, yhdessä opitaan!
Iltapäivän puutöissä saatiin sitten geo-laudat kuta kuinkin valmiiksi.
-Montakohan naulaa tässä on?
-Sata
-Ei oo niin paljon, varmaan kolmekymmentä
-Minusta jotain viisikymmentä
-Ainaskin…Tarpeeksi. Tää on minun vika. (ja perään iso jysäys vasaralla)
Hih, onhan siinä urakkaa, kun naputtelee 49 naulaa siisteihin riveihin. Mutta…
-Mitä me aletaan nyt tekemään?
–Ajattelin, että tehtäsiin seuraavaksi linnunpönttö.
-Ai itelle?
-Ei kun linnulle
-Ope!!!!
-Joo joo, mutta voitasiin tehdä linnunpönttö, jonka jokainen saisi keväällä kotona ripustaa puuhun. Jos siihen vaikka ilmaantuisi kesäksi puuhunmuuttajia.
-JOOO!!!!!!
Siltatyömaan jatkumista odotellessa Heidi