”Kel kel kel kel kel……”, sinne se kipusi mäelle kelto Minna, eskareiden äänenavauksena. Ja heti perään seurasi ao. henkilön visainen aamuhaastattelu, jossa selvitettiin mm. lempiruoka sekä porukalla yritettiin auttaa haastateltavaa keksimään oma hassuin taitonsa. Mutta kyllä haastattelun hykerryttävin anti kiteytyi loppukysymykseen: ”Mitä sinä teet työksesi?” Aika moni lapsi oli näet Minnan tavannut jossakin päivähoidon touhussa, mutta mitä hän oli ollut tekemässä, se oli selvästi jäänyt hiukan hämärän peittoon…Hyvä niin, huomaamaton havainnointi on mestarillinen taito ja antaa meille muille paljon tärkeitä tietoja ja apuja työhön. Iso peukku siis Minnalle vierailusta ja tervetuloa taas!
Tänään eskarissa vietettiin myös ensimmäistä kummituntia. Ensin eskarit tutkailivat oman koulukumminsa kanssa, että onko heillä keskenään yhteisiä lemppariasioita, haaveita, taitoja tai kiinnostuksenkohteita. Ja olihan niitä, mm. lempiväri sattui useammallakin parilla yksiin, samoin lempiruoka. Ja voitteko uskoa, että niinkin erityinen juttu, kuin maailman ihanin asia! Erityisen ilahduttavaa oli kuitenkin huomata, kuinka hienosti ja kunnioittavasti yhteistä keskustelua käytiin, pienet reippaudella ja isot maltilla. Peukkua siis kaikille! Kirjahommien jälkeen päästiin sitten puuhaamaan vapaasti sekä lopuksi vielä kimpassa viipottamaan välitunnille.
Mutta mitä kummeille oli jäänyt mieleen omasta eskariajastaan? ”Leikkiminen”, kuului yleisin vastaus. Entä mikä heistä oli mukavinta kummitunnissa? ”Leikkiminen”. Entäpä eskarit, mikä oli kummin kanssa mukavinta? ”Leikkiminen”. Entä mitäs me voitaisiin tehdä syyskuun kummipäivänä? ”Leikkiä!!!!” Tältä pohjalta täti kiittää ja kuittaa todeten: ”Kuka jaksaa pitää kirjaa menneistä päivistä, iloitaan mieluummin niitä, jotka jäävät muistiimme”.
Valolla ja Ilolla Heidi