Tammikuun luontoikkunareissulle piti mennä tietä myöden. Tai eskarit kyllä kokeilivat umpihankirämmintää, mutta aikamoistahan se on edetä, kun hanki upottaa vähintään polveen. Itse ikkunalle sitten tieltä kuitenkin kömmittiin, kuka milläkin menetelmällä ja hauskaa oli. Nuoskainen lumi innosti vielä rakentamaan lumiukonkin, joka nyt seistä töröttää keskellä metsää. On siinä hirvillä ja muilla metsäneläimillä ihmettelemistä!
Mutta arvatkaas mitä me ihmettelimme? Valtavaa räpylänjälkeä.
-Se on varmaan lumihirviö
-Ei kun pingviini
-Ei täällä ole pingviinejä
-Voi se olla karhukin…
Kun lopulta olimme päättäneet, että kysymme asiaa koululaisilta, meitä lykästi. Kauempana tiellä seisoi ilmielävä metsästäjä, joka paikalle saapastellessaan kysyi:
-Oletteko nähneet jänistä täällä päin?
-Ei. Onko tuo oikea pyssy?
-On se. Se on venäläinen Bajkal.
-Se on haulikko. Meidänkin isällä on sellainen. Haulikko, mutta ei tuollainen.
-Meidänkin isällä on haulikko. Siinä on kaksi piippua.
-Minun veli on ampunut revolverilla.
–Kuule. Me löydettiin iso räpyläjälki. Mikä se voisi olla?
–Olisiko jänis. Sen jälki voi olla tosi iso. Tai ilves.
-Säikytettiinkö me nyt sinulta jänis pakosalle?
–Ei. Viktor sitä ajaa, kyllä se kohta ilmestyy
Samassa paikalle pörhältää touhukas koira kuono maassa. Esitämme vielä muutaman pikaisen kysymyksen ja nappaamme ryhmäkuvan muistoksi tapaamisesta. Sitten Marko-metsästäjä lähettää koiran jälleen matkaan. Voi pojat, että saamme komean ääninäytteen ajavasta koirasta työssään. Ja mehän melkein hiivimme takaisin koululle, ettemme vaan keskeytä huolella rakennettua ajoa…Mutta. Isoa peukkua emme muistaneet hämmennyksissämme metsästäjälle antaa, joten lähetetään se nyt näin netin kautta. Kiitos Marko, sinä, Viktor ja Bajkal teitte reissustamme ikimuistoisen!
Iltapäivällä tarkistettiin koulukummien kanssa maanatain suunnistuksen tuloksia. Ei ole täti taas ihan äsken törmännyt niin mahtaviin oivalluksiin, kuin mitä kummit eskareineen olivat vastauksiksi rustailleet.
Yksi oivalluksista oli jopa niiiiiiiiin hauska, että se oli pakko käydä kertomassa asianosaiselle itselleen:
-Riikka. Mikä on maailman kovin likka?
-??
-No, oikeasti se on PALIKKA. Mutta meidän suunnistajien piirissä oltiin sitä mieltä, että myös Riikka, Suomi-neito ja mullikka painivat samassa sarjassa…
Onnittelut vielä Emma ja Leo suurimmasta pistesaaliista ja muille valtavaa peukkua totisella huumorilla mukaan heittäytymisestä!
Heidi