Tammikuun lastenparlamentti esitti, että toteutettaisiin oman askartelun päivä. Tänään siis otettiin asia luokille siten, että jokainen eskari mietti joko aiheen tai työtavan jonka piirissä halusi alkaa toimia. Aihe tuntui olevan näin ensimmäisellä kerralla helpompi valita, mutta oli osalla jo heti idea siitäkin, kuinka askartelunsa haluaa tehdä. Ja olihan asiasta toki puhuttu etukäteen pitkin viikkoa. Mitäs siis tänään haluttiin askarrella: sukellusveneitä, tikkutaloja, autoja, avaruusraketteja, joulukuusia, paperisoihtuja ja televisioita. Selvä. Kaapit auki ja materiaaleja esille. Voi pojat sitä intoa, aivan kuin olisi päästänyt vasikat kevätlaitumille!
– Onpa hieno sukellusvene.
– Voiko sen laittaa oikeesti veteen?
– Ei, se on pahvia, se menee mössöksi.
– Voi sen laittaa vähäksi aikaa
– Ei voi, kun tämä rulla on niin painava, se ei kellu
– Minä teekin raketin ja laitan siihen ilotulitusraketin ensi uutenavuotena. Siitä vaan lähtee avaruuteen…
Päivä kuluu mukavasti leikin ja askartelun vuorotellessa. Vähän happeakin käydään haukkaamassa ja luetaan yhdet varpaat lisää lukutoukkaan.
– Millainen tämä oman askartelun päivä oli?
– Kiva!
– Mikä siinä oli kivaa?
– Kun sai itse suunnitella ja päättää mitä tekee. Ja oli kaikkia maaleja ja niitä.
– Saadaanko me ne työt tänään kotiin?
– Annetaan maalien kuivua, mutta eiköhön me ne oteta ensiviikolla.
– Jee!
Mihin olisikaan mukavampi paketoida viikko, kuin spontaaniin iloon.
Enemmän ja vähemmän maalitahrainen Heidi