Ääni on mystinen juttu. Sitä on kaikkialla, mutta ei ilman ilmaa.. Ja ilman taas tuntee kädellä huiskuttamalla, mutta sitä ei voi mitenkään kerätä tai ottaa kiinni…Tällaisilla pohdinnoilla ja kokeilla avasimme tänään musiikkituokion, jossa tarkasteluun ja kokeiluun otettiin kaikki eskarin soittimet sekä yhden eskarilaisen mukana esittelyyn saapunut kitara. Missä niiden ääni syntyy ja miksi? Miksi nokkahuiluun puhalletaan, mutta kehärumpua lyödään? Ja miksi kitaralla on kaula ja kielet? Ja entäs se, että nuotteja voi lukea!
– Osaisiko joku jo soittaa tämän rytmin? (taa taa titi tauko)
– Ei, kun soitetaan järjestyksessä silleen, että kaikki saa soittaa
– Niin
– Ok. Sopii minulle.
1,5 tuntia hujahtaa nopeasti, kun sekaääninen orkesteri virittelee soittopeleistä irti ääniä. Ja arvatahan sen saattaa, että myös tästä riemusta nousee esiin tuttu innostus: ”Voitaisiinko me soittaa jotain koululaisille??”.
Iltapäivällä rakensimme sitten loppuun syksyllä aloitetut puuhunmuuttajien tikkutalot, joissa kerroksia ja lisärakennuksia onkin jo pienen kylän verran. Huomenna vaan väriä pintaan ja johan on komeat asuntomessut koossa. Oikeastaan luulen, että rakennelmista tulee niin vinkeitä, että taidamme saduttaa niihin jokaiseen tarinan…ellemme jopa sävellä ja sanoita soneetin tai fanfaarin.
Iloisen rytmikkäästi naputtelee Heidi