Suomenkartallamme on jo kolme neulaa merkiksi jonkun ryhmäläisen vierailusta paikkakunnalla: lähtönapa eli Leppävirta sekä Vantaa ja Helsinki. Tänään oli sitten vuorossa pohjoisensuunta: Rovaniemi. Tarvittiin muuten toooooooooooosi pitkä lanka, että riitti lähtönavastaperille asti.
– Se on tosi kaukana
– Hirmu pitkä matka. Enemmän kun Helsinkiin.
– Onko Vantaalle pitempi?
– No ei ole! Näkeehän sen heti…
– Pitäisi laittaa Kuopio. Missä se on?
– Minä olen käynyt merenrannalla. Ja Ruotsissa
– Minä kävin kesällä veneellä Valamon rannassa. Missä se on…
Välimatkat tuntuvat kiinnostavan ja päätämmekin hankkia Leppävirran kuntaa esittävän kartan, johon voimme merkitä samalla tavalla eskarin napapisteeksi ja lisätä sitten kotien sijainnit. Ja kirkonkylän. Ja Pentin kaupan. Ja Vesileppiksen….. mutta vasta ensi vuonna.
Välimatka. Aamun iloinen yllätys saapui kolmen tytön muodossa,kun Heini,Milla ja Riia tupsahtivat koulunpuolelta eskarille suorittamaan joulukalenteritehtäväänsä. Tytöt esittivät monisäkeistöisen laulun pakkasherrasta niin hienosti,että isoa peukkuahan sille piti antaa, ilma muuta. Mutta mitä eskareille jäi mieleen esityksestä?
– Ne lauloi nätisti
– Siinä oli hirveesti sanoja
– Niin oli.Hirveän vaikea laulu
– Ne onkin isoja
Välimatka. Joku viisas on sanonut, että hymy olisi lyhin välimatka kahden ihmisen välillä. Ainakin se tuntuu olevan aina yhtä häkellyttävä kokemus. Niin kuin vaikka iki-ihanassa ”Porsaita äidin oomme kaikki”-joululaulussa. Tuttu ja turvallinen eskakaveri käsiparina, mutta ihan melkein ujostuttaa…
– Otetaanko ruotsiksi?
– Joo!
– Morsgrisar är vi allihopa, allihopa, allihopa. Morsgrisar är vi allihopa, allihopa, hopa. Jag me och du me. Jag me och du me.
– Tässä on se allihuuppa. Aamutuokiosta!
Välimatka. Millainen se mahtaa sitten on pyynnöstä toimintaan? Ainakin joulusiivoukseen ryhtymisen osalta hyvin lyhyt. Ensin taikasana…
– Pitää ottaa imuri esille…
Siinä ei kuulkaa täti ehtinyt edes tonttua sanoa, kun jo tavarat katosivat paikoilleen hyllyihin. Imuri siis hurisemaan, mutta kuka sitä vuoroa odotellessa toimettomana haluaa olla…
– Saanko rätin?
– Mitä saa pyyhkiä?
– Saako nämä autot ottaa edestä?
– Milloin on minun vuoro…
– Me pyyhitään täältä penkin altakin…
– Tämä nukkekoti pitää ihan suursiivota…
Reilu vartti tehokasta aherrusta porukalla ja johan kelpaa huomenna vieraiden saapua Konnuslahden koululta. Josta on muuten välimatkaa Kurjalan koululle jotakuinkin…18 km.(kö?)
Pähkäilee piparintuoksussa Heidi