Tämän päivän aamunpamauksessa vallitsi hieno tunnelma! Eskarit aloittivat tilaisuuden omalla osuudellaan, jossa pyörähdettiin Helsingissä tervehtimässä presidentinlinnan lippua, laulujen ja runonlausunnan kautta. Ja esityksen lopuksi heitettiin vielä haaste koululaisille: ”Ottakaapa ratista ja turvavyöt kiinni. Nyt köröttellään koko koulu takaisin Kurjalaan ”Autolla ajetaan varo varo vasti…” tahtiin. Iloisin ilmein monenkirjava joukko huojuikin ja kurvaili takaisin kotikonnuille. Hyvä me, Kurjalan poppoo!
Aamunpamaus jatkui vielä internetistä otetulla taidokkaalla Suomi-kuvalla, jossa kauniin kotimaamme moninaiset ilmiöt: vaarat ja lakeudet, koskien pauhut, jääkauden railot, järvienselät, auringonnousut ja -laskut… oli koottu neljän minuutin luontofilmiksi, jonka taustalla soi jylhästi Finlandia.
– Tuo on revontuli
– Tähdenlentoja. Monta
Erityisesti yötaivaan ilmiöt tuntuivat olevan eskareista taianomaisia, saaden koko joukon vain katselamaan hiljaa ja haltioituneina.
Iltapäivällä sitten kyselin, että mitä mieltä eskarit itse olivat esityksestään. Kaikista se oli mennyt hyvin, eikä ketään ollut jännittänyt yhtään. Ja sanat oli muistettu helposti. (mistä todisteeksi sikermä pyörähtää spontaanisti käyntiin vielä kerran) Mutta hienointa eskareista oli se, että koululaiset kuuntelivat, eikä kukaan pölissyt yhtään.
– Niin. Ne aina hölisee.
– Jaa jaa. Höpöttelettekös te koskaan?
– Ei.
– Kyllä joskus.
– En minä ainakaan.
– Kylläpäs…
Riita poikki ja voita väliin. Tässäpä oiva kohta sopia, että annetaan mekin jatkossa koululaisille ja vierailijoille yhtä hieno esiintymisrauha, kuin meille annettiin tänään.
Kaksi kynttilää ikkunallaan juhlavaa Itsenäisyyspäivää kaikille toivottaa Heidi