Koulun ruokalassa jokainen eskari istuu omassa pöydässään ja odottaa työskentelyn alkua. Ilmeet ovat miettiväiset.
”Tämä on koulutesti”, joku ilmoittaa vakavana.
Eihän nyt toki, kyseessä on KPT eli kontrollitu piirrostarkkailu, jossa havainnoidaan mm. lasten ryhmätyöskentelytaitoja. Kelto Minna ohjeistaa eskareita vielä kuuntelemaan oikein tarkasti ja sitten mennään. Ja hienostihan se lähtee sujumaan, kynät suhisten paperille piirtyy pyydettyjä asioita. No, joku kohta on pikkuisen hankana, mutta sekin siedetään. Sellaistahan se on, itsensä haastamista, tämä elämä. Reilussa vartissa homma on hoidettu ja eskarit pääsevät siirtymään pöydistä suoraan ruokajonoon.
– Oliko mukavaa?
– Joo. Paitsi vähän piti miettiä.
– No mikä oli vaikeinta?
– Ei mikään!
Ulkoilussa lumisen pihapiirin sitten valtaavat sudet ja supikoirat, jotka ovat luonnerooleissaan niin uskottavia, että naapuruston metsästyskoiratkin katsovat aiheelliseksi ilmoittaa läsnäolostaan haukkuen.
– Supikoira on koira, mutta ei sellainen kuin ihmisten koira.
– Joo. Ne asuu tälleen pesässä. (lumisen marjapensaan alla)
– Ja ne taistelee. Susia vastaan.
– Niiden pitää nyt ulvoa, kun ne haluaa jotain….
Leikki siis jatkukoon….kun samaan aikaan toisaalla…
– Tehdään tästä kasasta lumiamme
– Joo. Ja ollaan lumikylvyssä!
– Hei. Tehdään siitä vielä isompi ja hypätään sitten siihen
– Joo!!! Haetaan lapiot….
Hymyssä suin kuulostelee Heidi