Tänään eskareita ilahdutti huimilla extreme-tempuillaan koulunpihalle eksynyt kissa. Taitavasti katti kiipesi kurkistamaan sisään eskarin ikkunasta, vilahti leluvaraston ja vaani koulun ulko-ovea ilmiselvä sisäänluiskahdus mielessään.
– Saako sitä silittää…
Siinäpä se. Aika hienosti eskarit ymmärsivät, miksi kissaa ei kannata alkaa hellitellä ja kesyttää koulun pihapiiriin. Samalla pohdimme sitä, miksi kissa kenties pyrkii sisään ja onkohan sillä kotia. Kuinka kissa selviäisi ulkona tulossa olevasta talvesta?
– Nyt on jo marraskuu.
– Tuleekohan se huomenna?
Saapa nähdä…
Matikkatuokiolla käsittelimme puolestaan numeroa neljä ja kummallisen sängynjalka-aasinsillankautta päädyimme keskustelemaan sängystä putoilemisista. Johan oli porukkaa tullut monessa torpassa pediltä rytinällä alas! Isoja ja pieniä. Milloin oli ollut ruuhkaa yläsängyssä, sotkeuduttu peittoon, nähty hurjia unia…
– Miksi sitten aina ei putoa?
– Pitää olla laidat.
– Vauvat on häkkisängyssä.
– Niin, ei sitä voi tulla silleen yli….selällään…
– Mutta selällään voi laskea mäkeä. Minä kävin vapaapäivänä Vesileppiksessä ja siellä oli tosi ISO liukumäki..
– Ja nyt on marraskuu eli me mennään sinne!!!
Päät kääntyvät kohti kalenteria ja joku haluaa laskea heti aamut. Kirjahommat on jo valmiit, joten mikäpäs siinä. Eskareiden itseoivaltavaa ajankäsityksentyöstöä ja arkimatematiikkaa parhaillaan…
Kirjoittelee Heidi