On tärkeää kuulua porukkaan. Ensin pieneen ja sitten vähän isompaan. Tänään koko Kurjalan koulun väki esittäytyi aamunavauksessa eskareille ja eskarit puolestaan heille. Ja hei, ei tosiaan ole mikään pikkujuttu kertoa oma nimensä ääneen yli 30 uudelle ihmiselle, varsinkin jos on vasta kuusi. Silti. Jännityksestä tiristen, mutta yhdessä ja tiiviinä rivinä homma hoidettiin kunnialla kotiin. Hienoa! Ja siitä kun sitten innostuttiin, niin näytettiinpä koululaisille vielä kiitokseksi isot peukut, kun ollaan saatu apua ja neuvoja tarvittaessa.
Ehkäpä hyvää mieltä ja siten pohjan esiintymiselle antoi aamun musiikkituokio, jossa paneuduttiin Huiskeen hahmojen omiin lauluihin. Siinä missä Lyyrisen sävelet olivat lempeän hempeitä, olivat Apulin sanoitukset täynnä esimerkkinä olemista. Mutta kaikkein parasta tarjoili tänäänkin Väistämöinen, joka ymmärtämättömän myreän möreästi kyseli: ”Kuka se on? Kuka se on?” Kumma tyyppi, oikein jännittää maanantaina lukea luku kaksi ja kuulla lisää.
Rentouttavaa viikonloppua epeleille ja perheille toivottaa Heidi