On pysähdyttävää seurata, kuinka eskarilaiset pystyvät luomaan itselleen oppimisympäristön vaikka pöydän suojaksi levitetyistä sanomalehdistä. Ihan noin vain tuli tutkituksi vaateartesaanin luoma merirosvopuku, vertailtua sählyjoukkueen ulkonäköä akselilla miehet vastaan naiset sekä vuoden 1984 lohikuninkaan haastattelun pohjalta mietittyä perhostus- ja virvelöintitekniikat sekä suupunnittua saadut kalasaaliit. Joka päivä sitä oivaltaa jotain…tästä eteenpäin alkaa eskarilla Soisalonseutu ”lojumaan pöydällä”.
Päivän hommana meillä oli luoda loppuun ”salainen ystävä”, jota varten eskarit olivat etsineet läksynä kiven kotoa sekä kipsanneet siitä mieleisensä olennon. Maalia, silmiä, huopaa, lankoja ja tekoturkista… Jollakin on heti määrätietoinen suunnitelma toiminnalle, joku sovittelee, joku riemastuu hulluista kokeiluista. Karvat pöllyävät ja liimaa kuluu, mutta niin vain pöydälle valmistuu yhdeksän salaista ystävää, joista jokainen on yhtä ainutlaatuinen kuin luojansa.
– Milloin ne saa kotiin??
– Mitähän koululaiset näistä sanoisivat, jos veisimme ne vähäksi aikaa vaikka ruokalaan näytille?
– JOO!!!!
Ystävät ovat siis ensiviikon koulunpuolella näytillä ja sitten kotiutetaan.
Noihin salaisiin ystäviin liittyy myös eskareiden mielenkiintoinen pohdinta. Meillä nimittäin vierailee huomenna lasten taidekeskus Versosta työntekijä, jonka kanssa työstetään jotain kivaa kuvataiteen parissa.
– Onko se oikea taiteilija?
– Kyllä minä niin uskon, mutta tehän voitte häneltä vielä sitä kysyä.
– Osaakohan se tehdä mitään hienoa (katseet kääntyvät salaisiin ystäviin)
– Niin. Se näkee nuo huomenna.
Toden totta. Lapset sen osaavat, onnistumisesta kainostelematta iloitsemisen!
Terkuin Heidi
ps: Kiitos vielä kirjastoauton Pekalle, joka taikoi meille hyllystä useammankin kirjan intiaaneita. Iltapäivällä intoa pihisten sivuilta bongattiin kanootit, kirveet, toteemit ja jouskarit….miltä pohjalta alkaa ihan jännittää ensiviikon lastenparlamentti…