Tänään aamupäivästä saimmekin mukavan yllätyksen, kun 1.lkan oppilaat tulivat eskarille peli- ja puuhailukavereiksi. Eipä siinä totisesti kauan nokka tuhissut, kun meneillään olivat tutusti niin sählypelit, shakit, värityskuvat jne. Ja huomenna pääsevät kylään vielä 2.lkalaiset. Jee!
Ennen ruokailua saimme kuvatuksi myös loput materiaalit e-kirjaan eli sekin projekti etenee nyt vauhdikkaasti. Ja entäs pyöräily! ”Hienosti sujuu”, koulupuolen erityisopettaja Arja kannustaa pihalla pyörillä viilettäviä eskareita. Eikä edes ”repputesti” eli pyöräily koulureppu selässä tuottanut kenellekään vaikeuksia.
-Pitäs olla enemmän kirjoja tässä repussa
-Siellähän on kolme
-Pitäisi olla viisi!
Päivän hauskin pyöräilyjuttu on kuitenkin ”vihellys”, jossa pyöräillään vapaasti pitkin pihaa ja pillin soidessa tehdään äkkijarrutus tai muuten napsahtaa sakkoja.
-Minä olisin halunnut olla tätä vielä
No, sovitaan, että huomenna vielä ehditään. Kunhan ensin on suoriuduttu koulukummien pyöräilypassitestistä…
Iltapäivällä lauletaan Jäähyväislaulun kenraaliharjoitus ja kylläpä sujuu hienon herkästi. Siksi tädin on pakko ennakoida
-Minua saattaa tänään kirkossa itkettää, mutta se ei johdu siitä, että minua koskisi tai olisi joku hätä. Minulle vaan iskee helposti sellainen melankolia.
-Mikä?
-Sellainen haikeiluolo. Kun te olette kasvaneet jo niin isoiksi ja tämä eskarivuosi on kohta loppu. Mutta ne on ilonkyyneliä silti, eihän kukaan voi jäädä ikuisesti eskariksi.
Ja kyllähän ne kyyneleet sitten illalla kirkossa karkaavatkin, ei mahda mitään. Eskareiden kouluunsiunaus on vaan aina kauneudessaan niin herkistävä tilaisuus. Mutta onneksi niiskutusta näyttää olevan sen verran liikkeellä muillakin, että täti sulautuu joukkoon vallan mainiosti, heh heh. Siinä ne istuvat muruset kirkonpenkissä ja suuri maailma odottaa. Paljon jo kasvettuna ja opittuna, monin verroin kaikkea edessä…Turvallista matkaa.
V&I haikeilee Heidi
Ruokana lasagnette ja vihersalaatti