Mitä syntyy, kun kahdeksan mukavaa miestä esittelee itsellen tärkeää asiaa? Täydellinen metsäpäivä. Koko Kurjalan koulu sai tänään iloita oman kylän metsästysseuran ansiokkaasta tavasta esitellä metsää niin elinympäristön, kuin metsästysharrastuksenkin näkökulmasta. ”Joku teistä saattaa kiinnostua metsästysharrastuksesta ja olla hyvinkin jonain päivänä meidän metsästysseuranjäsen” puheenjohtaja toivoo alkusanoissaan, eikä se taatusti jää ainakaan päivän toteutuksesta kiinni. Koulun ympäristöön oli nimittäin rakennettu taitavasti viisi pistettä, joiden kaikkien tieto linkittyi oivallisesti toisiinsa: metsänhoito, jälkien tunnistus ja lukeminen, metsästyskoirat, pyydykset ja aseet. Myös pisteiden konkreettitoteutus oli mietitty kohdejoukon kannalta kiinnostavasti ja katseltavaa meriaalia oli varattu paljon: taimenistutin, jälkimatot, kolmenrotuisia metsästyskoiria, erilaisia loukkupyydyksiä, turkiksia, kalloja, täytettyjä eläimiä, metsästysaseita ja kakkuna kermassa laserpyssy, jolla ampumista saivat halukkaat kokeilla. Ja ruokailuhan hoidettiin tietysti makkaranpaistomeiningillä, kun metsäpäivä oli kyseessä. Hieno kokonaisuus, ei voi kyllä muuta, kuin KIITTÄÄ ISOSTI!!!! Täti ei näkemänsä jälkeen ihmettele tippaakaan, miksi tämä seura ei kärsi alalla yleisestä ”ukkoutumisesta, vaan nuortakin väkeä on toiminnassa mukava. Hei tyypit, rakkaus lajiin, se ei olisi heleämmin voinut porukastanne loistaa. Iso peukku siitä.
Mutta mitäpä päivästä oppivat ja olivat mieltä asiantuntijat eli eskarit?
1 rasti eli metsänhoito
-Se oli hyvä se kuusentaimen laitto sillä putkella…mikä sen nimi oli?
Kukaan ei muista varmaksi, mutta joku epäilee, että tuppiputki…Täti lupaa googlata asian huomiseksi. (pottiputki)
-Se kakkapussi (hihitystä)
Eskarit saivat istuttaa oman puun, joka merkittiin tädin taskusta löytyneellä EnskaPensan kakkapussilla, että huomenna varmasti puu löydetään ja saadaan merkkauspuut laitetuksi.
Muutoin rastilla keskustellaan mm. auton alle jääneistä supikoirista, selvitellään mikä tarkoittaa riista, tuumaillaan metsälintujen talviruokaa ja saadaan itsekin suu makeaksi namista. Jee! Niin ja rastilta poistuessa huomataan äkkiä, että metsänpohjassahan kasvaa hirveästi vaahterantaimia…
2 rasti eli eläintenjäljet ja niiden lukeminen
-Karhunjäljet oli isot
-Oravankuva oli söpö
-Hirvellä oli se piikkikruunu
-Ne ilveksenjäljet, kun oli ne kynnet
Muutoin ehditään miettiä mm. minkä kokoinen on karhu neljällä jalalla, jutustella liikenteessä nähdyistä hirvistä, oppia metäsjäniksen hännän olevan aina valkoinen, tunnistaa eläintenjälkiä sekä kaipailla pandanjälkiä…
-Niitä olisi Kiinassa. Vapaana.
Eskarikaveri selventää.
3 rasti eli metsästyskoirat
-Hirmu karvainen
-Ne oli söpöjä
-Pitää rapsuttaa ensin leuanalta
-Se Sanni oli 7v. niinkuin mekin
Tällä rastilla huomionkeskipisteenä ovat norjanharmaahirvikoita Sanni ja pohjanpystykorva Puhti, joiden rapsutuskiintiö tuntuu olevan pohjaton. Mahtavan rennot karvakorvat! Mutta kyllä tältäkin rastilta lähtee mukaan metsätietoa ihan huomaamatta: metsästyskoiraroduista käyttötarkoituksineen, metsästyskoiran kouluttamisesta, koirankohtelemisesta jne.
4 rasti eli loukut ja eläinesineet
-Se hirvenkallo, 9 piikkiä
-Se, kun me luultiin, että se on lumikko, mutta se olikin se….mikä se oli?
-Kärppä! (kaveri muistaa heti ja tuntomerkkinä toimineen mustan hännän myös)
-Suopöllö
-Se rähmäräpylä (lapasorsa)
-Ne metsästysvaatteet, että ovat niinkuin työvaatteet. Liivi ja hattu.
-Ne kallot ja sitten se ketunnahka.
-Se ilveksen turkki oli niin pehmeä.
Tällä rastilla on paljon katseltavaa ja ehditäänpä sekin selvitää, että kuinka metsästyksessä apuna toimii gps-paikannus. Niin ja nähdään vain muutaman päivän vanha riistakamerankuva Kurjalalaisesta karhuemosta pentunsa kanssa. Huh hu sentään. Ja sekin selviää, että kettu voi olla oikeasti aika iso.
-Me nähtiin, kun kettu oli kissan kimpussa.
Saaliit ja saalistajat. Sellaista se on elämän kiertokulku.
Tässä välissä syötiin sitten kodalla makkaraa ja muuta evästä, muutamat rohkeat käväisivät huussipissillä hirviliiterin korkeuksissa, ehdittiin olla seinähippaa….ja sitten olikin jo päivän viimeisen rastin vuoro.
5 rasti eli ampuma-aseet
– Ampuminen oli mukavaa (*monta)
-Tähtääminen oli vaikeaa
-Pyssyt on vaarallisia ja niihin ei saa koskea
-Se yksi oli Orava (aseennimi)
Tämän pisteen jälkeen ei kukaan voi tulla sanomaan, etteikö aseturvallisuudesta olisi puhuttu. Ja siitä, että metsästys ei ole koskaan mitään holtitonta räiskimistä, vaan luontoa kunnioittavaa toimintaa. Ja eskareillahan oli asiaan ihan selvät sävelet
-Asella ei saa koskaan osoitella
-Ketään ei saa pakottaa ampumaan
Ei niin. Mutta halukkaat saavat tänään kokeilla tähtäämistä ja ampumista laserasella ja yllätys paistaa monilla kasvoilla: tähtääminen onkin tosi vaikeaa. Mutta helppoja ovat sen sijaan aseen osat: piippu, tukki, perä, liipasin ja lukko. Kuuntelemisentaito me siis jo niin osataan!
Touhukas metsäpäivä on lopuillaan ja polkupyöriä työnnetään puukäsityöluokkaan yöksi. Hienosti suoriuduttiin myös siirtymistä pyöräillen ja muutenkin oli maltti matkassa. Mutta
-Onko nyt omia hommia?
On. Nyt on juurikin niitä, koko loppupäivän.
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana makkaraa, voileipää juustolla, banaani ja pillimehu