Yksi vuoden odotetuimmista päivistä: koko koulun eläinpäivä, jolloin vieraaksi saavat tulla perheiden moninaiset eläinystävät. Tänään tosin vasikka joutui jäämään kotiin kylmän ja sateisen sään vuoksi, mutta paikalla ovat koirat, joita on ainakin seitsemää eri rodusta, sitten on kissoja, kaneja, hamstereita, kilpikonnia, gerbiili ja
-Tämä on kana
Voi elämänkevät. Kaunis ruskeahöyheninen kana istuu omistajansa sylissä ja kallistelee veikeästi päätään. Päästääpä ihan pienen kotkotuksenkin. Ja muniakin tämä neiti kuulemma osaa, makoisia ruskeita munia. Miten hienonhieno hyötylemmikki! Palautetaan kana aitaukseen ja jatketaan esittelykierrosta, kun yhtäkkiä…
-Kot kot kot KOOOOOTTTTTTKOTKOT KOT!!!!!!!!!
Tarkkasilmäinen kananen ilmoittaa varsin selkeästi havainneensa toisella seinustalla häntäänsä heiluttelevan kissan.Vau. Kaikillahan nyt voi olla vahtikoira, mutta entäs vahtikana? Kanasen omistaja kertookin, että kanatarhasta linnun kiinniottaminen ei ollut aamulla kovinkaan helppoa, koska koko kanalauma kävi ottamaan asiaan kantaa, äänekkäästi kaakattaen.
Esittelykierros jatkuu ja muistakin eläimistä selviää paljon mielenkiintoista, esimerkiksi paikalla olevista eläimistä yksi kissa, marsu ja kani harrastavat estehyppyä. Gerbiili, joka toiselta nimeltään on hyppyrotta, osaa puolestaan istua olkapäällä ja kiivetä taitavasti. Kanit taas voivat kasvaa jopa kuuden kilon painoisiksi ja maakilpikonnat elää satavuotiaiksi. Niin ja ulkona pidetyssä koiraesittelyssä kävi selväksi, että karvakuonojen kanssa voi harrastaa melkein mitä tahansa, metsästyksestä valjakkoajeluun ja temppukoulutuksesta uimiseen.
-Saako niitä silittää?
Se taitaa olla päivän eniten esitetty kysymys. Ja kyllä, eläimiä saa silitellä, jos se omistajan mielestä on eläimen kannalta ok. Kas sekin on yksi osa päivän sisältöä, että osaamme ajatella asioita eläimenystävämme kannalta ja silmin. Kuten myös se, että näemme, kuinka paljon meillä on annettavaa ja vaettavaa toisillemme, kun yhteisöllisesti yhdessä ja koko kylän voimin toimitaan. Lämmin Kiitos siis kaikille perheille, jotka pääsivät tänään paikalle eläimiä tuomaan ja saattamaan ja kiitos myös koululaisille ja eskareille oman eläimen esittelystä, hoisitte homman viimeisen päälle hyvin. Ja eläinmyönteisyydestä taas halausrutistusmutistus yleisölle, jokaista eläintä tulee kohdella kunnioittavasti ja sen sietokyvyn mukaan: hulinat ja huutokaupat joutavat silloin muihin maisemiin.
Niin ja tänään eskareilla oli tosiaan vielä sellainen etu, että vierailijoihin lukeutuva EnskaPenska chihuahua on majoitettu mamman toimistoon, joten sen kanssa sai leikkiä ihan luvan kanssa. Kunhan vain muisti
-Kun nostat Enskaa,niin pitää täältä pyllynalta ottaa ja tästä edestä
-Pidetään tämä ovi auki, ettei se törmää
-Se pitää sitten heti päästää sylistä, jos se haluaa
Ihanasti eskarit opastavat toisiaan turvallisuusasioissa. Ja entäs sitten päivän päättävä höpsötysleikki, joka syntyy ihan vahingossa,kun yksi eskari menee lattialle makaamaan ja utelias Enska pomppaa selän päälle tutkimaan, että mikäs tälle tuli…Pian on koko rivi eskareita köllällään ja Enska viipottaa yli edestakaisin, niin että hippulat vinkuu…ja mukavasti kutittaa. Hilpeää! Kiitos eskarit, että autoitte Enskaa olemaan osa ryhmää, siitä on pienelle koiralle hirmuisesti apua. Varsinkin, jos Enskasta saadaan aikanaan koulutettua ihan oikea luku- ja keverikoira. Se olisi niin huippuhieno juttu se.
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana palapaisti, perunat ja vihersalaatti