Tämä päivä meni purkitukseen, melkeistä kokonaan. Meillähän on menossa huhtikuun teemana kestäväkehitys ja kierrätys, joihin liittyen eskarit tekevät e-kirjaa kirjastoaineiston hyvästä kohtelusta. Sillä kirjastonkirjahan on ihan huippu ”kierrätystuote”, sillä sitähän lukevat sadat ja tuhannet, ilmaiseksi. Ensin kuvataan tarinan päähenkilö saapumassa kirjastoautolle ja sitten hoidetaan ihan normaalit lainauskuviot. Ja Pekalle muistetaan tietysti ylpeänä kertoa, että ensiviikolla mennään kirkolle, kun perheliikuntarasteja tuli ihan ropisemalla. Pekka peukuttaa ja lupaa katsella meille toivomiamme lintukirjoja, toukokuun kiikariretkiä varten.
Eskarilla sitten jatketaan kirjan kuvaamista. Ja kerrankin pitää olla tuhmana, tosi tuhmana, kuten; repiä kirjoja, piirtää niihin, heitellä levyjä, syödä mussuttaa kirjanääressä ja hukata niitä lehtiroskien joukkoon…. Yksi eskari kuvaa, kaksi esiintyy ja yksi huolehtii opastinkyltistä. Ja jokainen otos tietysti katsotaan ja hyväksytään porukalla. No, yksi otos osoittautuu sitten kuvaajalle niin haasteelliseksi, että se pitää kuvata peräti kuusi kertaa ja koska se liittyy juurikin kirjojen äärellä syömiseen ja juomiseen…
-Mun pitää käydä tässä välissä jo pissalla
Hilpeää. Lähes yhtä hilpeää, kuin eskareista on se, ettei täti millään muista yhden otoksen nimiä oikein, vaan aina pukkaa tulemaan Akselia ja Elinaa, vaikka ihan muuta pitäisi…Lopulta kaikki on kuitenkin tallennettu ja eskarit kirmaavat omiin hommiin. Tänään on saanut tuoda mukanaan kepparin, joten osa rakentaa radan ja käy harjoittelemaan estehyppyä, toiset taas keksivät alkaa rakentaa majaa…
-Tuu kattoon!
Ääni kuuluu tunneliputkesta, joka on pyykkipojilla viritelty kiinni leikkiteltaan, joka puolestaan on peitetty kankailla…
-Haloo. Montako teitä siellä on?
-Melkein kaikki
-Täällä on ruuhka. Nyt pitää kaikkien mennä ulos.
-Hirveen kuuma tuli.
-Voiko tämän majan jättää sitten, kun pittää lähteä kottiin?
Sovitaan, että voi jättää, onhan siihen tehty hiiiiiirmuinen työkin. Ja leikki tuntuu kantavan. Paitsi yksi juttu on kyllä paha. Täti ei mahdu sisään. Ei sitten millään konstilla….voi voi…elämä on. Tutkitaan vielä ennen kotiinlähtöä oikeita kolikoita, sillä niitähän me tarvitsemme huomenna kirpputorilla, jonka tuotevalikoima aiheutti melkoista suurta ihastusta ruokailun yhteydessä tekemällämme pikku visiitillä…eikä koululaisten into ollut iltapäivällä ainakaan yhtään sen vähäisempi. Kurjala niin rules!
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana limekala, perunasose, salaatti ja ruisleipä