Viimeviikolla puukäsityö jäi välistä, kun meillä oli vierailulla koulupoliisi. Siksipä sovittiin, että tälle viikolle otetaan sitten puukässää yksi kokonainen päivä. Ja hyvä olikin niin, sillä aarrearkkujen ollessa pykälässä, oli aika aloittaa kovasti odotettu oma puukäsityöprojekti. Kaikille on valmisteltuna jotain, mutta hommien edetessä kymmenen yksilöllistä työtä aiheuttaa vääjäämättä pientä odottelua…malttia tarvitaan, kun jotkut mittaavat, joku sahaa, reikää pyöritetään vintilällä…Hyvin kuitenkin maltetaan ja sekin näkyy jo selvästi, että työkaluja osataan hakea itsenäisesti, samoin hoitaa hionta yms. viimeistelytöitä. No, tulee yksi pieni höyläpenkin alla potkimishassuttelu…
-Ope. Nuo ei osaa olla nätisti.
-Ahaa. Mikäs on homman nimi?
-Me vaan pelleiltiin.
-Hei. Tämä onkin nyt tärkeä juttu. Muistatteko, kun on juteltu siitä luottamisesta ja valvonnasta.
-Joo. Että ei voi tulla puukäsitöihin, jos ei tiedä, ettei satu hölmäyksiä.
-Totta. Yksi aikuinen ei voi valvoa kaikkia, jos ei tiedä, että täällä toimiminen jo osataan. Ja vaikka tämä potkuttelu olikin ihan harmitonta, niin olisi se voinut vaikka yltyä hölmöilyksi.
-Ei olisi.
-Minusta ois hyvä, että ois sellaiset valvontakamerat…
Valvontakamerat. Nykylapsille alati valvova silmä on arkinen asia, kuten teknologia yleensäkin. Mutta ei tässä verstaassa lasten intoa katsellessaan tarvitse silti olla tippaakaan huolissaan, etteivätkö kädentaidot kiinnostaisi yhtä lailla. Antoisia oppimisympäristöjähän ne ovat molemmat, sopivassa suhteessa. Potkuttelut on selvitetty ja loppuaika sujuu maltillisesti. Hirmuisesti saadaan myös aikaan ja oikeastaan on pakkokin, tässähän loppuu muuten päivät kesken. 23, niin taisi kesälomakukkasessa tänään terälehtiä olla jäljellä.
Iltapäivällä erinäiset hommailut jatkuvat eskarilla, mutta niistä ei voi sanoa enempää kuin, että perinteikkäällä ”talitintti”-projektilla edetään kohti toukokuun toista….
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana broilerpihvi, perunamuusi, vihersalaatti ja näkkileipä