Koulunpuolella oli tänään pienesti henkilökuntavajetta, joten yya:n hengessä täti lupautui hoitamaan välituntivalvonnat. Ajankohta sopi nimittäin täydellisesti eskareiden vuotuiseen ”kerkeä välkälle”-talvipukeutumisharjotukseen. Koulutakseista jäätiinkin siis pihalle odottelemaan ja eskarille kirmattiin vasta kellon soidessa. Sitten aamutuokio ja päiväntähtiesittely ja taas välitunnille. Syömään ja välitunnille. Pienesti omia hommia ja pyhäkoulu ja välitunnille….Hyvin sujuu ja kivaa on, mutta entäs jos pitäisi joka päivä…
-Ei oo ollut paljon yhtään omia hommia
-Niin, mutta on saanut juosta (ulkona). Täällä ei voi.
-Rukkaset on vieläkin märät
Niinpä. Asioilla on puolensa ja puolensa. Mutta pelkästään hyvä juttu on se, että kaikki eskarit saavat vaatteet vikkelästi päälle ja ulos ehditään reippaasti. Samoin kaikki löytävät ulkona itselleen tekemistä ja välineet hoituvat välkän päätteeksi paikolleen. Välkkähomma on siis hallinnassa, ainakin toppatamineissa.
Päiväntähdellä oli tänään mukavaan erityisesti heppa-aiheista materiaalia mm. valokuvia, ystäväkirja ja keppari, joista hän myös osasi kertoa mielenkiintoisia asioita. Erityisesti hilpeyttä herättivät kuitenkin kännykkään kuvatun laajan eläinkaartin nimet, sillä useimmille oli jollakin tuttu ”kaima” jossain
Tirppa – Minulla on ollut sen niminen hoitolapsi.
Raipe. – Se on se…Raimo Helminen. Se on jääkiekkovalmentaja.
Roope. – Mulla on sen niminen kaveri!
Kiitos kivasta esittelystä, taas opittiin paljon uutta.
Pyhäkoulussa Sari kertoi meille pääsiäisenajasta ja eskarit puolestaan hänelle isä Bogdanin vierailusta. Sarilla oli eskareille myös postia: KUTSU. Toimintapäivä eskareille kirkonkylällä toukokuussa. Paikalla oikea taikuri. Ja kaikki Leppävirrankunnan esikoululaiset.
-Ai kaikki?
-Kyllä
-Sorsakoskikin? Siellä on mun kaveri.
Aivan kaikki, mahtavaa. Ja sitten kirmataankin viimeiselle välitunnille ja sitä tietään koulutakseihin. Huh hei, täti huokaa, kun viimeisen kyydin ovi liukuu kiinni. Johan oli poukkouleva päivä…heh heh.
Ai niin, lintukaartimme kasvoi tänään sitten yhdellä, kun eräs eskari oli löytänyt kirpparilta sellofaaniin pakatun kirkkaanpunaisen pöllön. Saatekortissa luki, että kyseessä on Pertille kaveri, jonka nimi on Kaveri.
-Maksoi 2 euroa.
Ihan ilmetty Pertti. Paitsi punainen. Paketti avautuu ritisten ja mahtava pyrstö kääriytyy esiin
-Se on papukaija!!!
-P niinkuin papukaija. Pertti, pöllö, Pikkuinen, Pippuri ja Doraemon.
-Mitähän nyt alkaa tapahtua??
-Papukaijat osaa lentää.
-Ja puhua.
Sekin vielä. Ei täsä mitään P niinkuin paineita…heh heh.
V&I viestittelee Heidi
Ruokana uunimakkara, perunamuusi ja kiinankaali/mandariinisalaatti