-Mitäs sen tietää, että joku on elollinen?
-Niinkun luulee, että se on kuollu, mutta ei olekaan
-Se liikkuu
-Se haistaa
-Se on silleen elossa
Tämän päivän teema lähtee aukeamaan heti ja helposti. Paitsi: onko aurinko elävä?
-Tuoli ei ainakaan ole
-Miksi?
-Se ei syö
-Eikä kasva (hihitystä)
Piirretään siis tyhjälle paperille oma käsi ja kirjoitetaan siihen peukalon kohdalle : syntyy. Seuraavaan sormeen pannan muistiin sitten: syö ja keskimmäiseen: hengittää. Ja haa, miten hienosti löytyvät jo kirjaimet pelkän lausutun äänteen takaa. Hyvä eskarit! Ja tokihan elollisuutta pitää tutkia myös ihan konreettisesti, joten seuraavaksi istutetaan pienryhminä ohransiemeniä purkkiin kasvamaan.
-Hei. Tästä tulisi hyvä raeruoho pääsiäiseksi.
-Miksi siinä on tuo kissan kuva, tuossa siemenpussissa?
-Minä tiedän. Kun sitä voi antaa kissojenkin syödä. Meillä on sitä kotona. Mutta ei meidän kissat sitä syö.
Kylvökset valmistuvat ja myös Pertin toimittamat narsissinsipulit päätyvät vihdoin multiin. Sitäkin ehditään tuumailla, että miten tavallinen siemen osaa aina kasvaa oikeaan suuntaan, vaikka sipuli pitää istuttaa juuret alaspäin…
-Hei eskarit. Tuli yksi juttu mieleen. Tehdäänkö vielä yksi kasvatus tutkimus; Pertin perunatutkimus?
-Joo!!!!(* monta)
Selvä. Huomenna päätyy siis pottu pimeään laatikkoon…Ja porkkanankanta vesilasiin ikkunalle. Havainnointi on niin jännittävä tapa oppia.
Iltapäivällä hiihdämme. Koulunkentälle on ajettu latu, joten sovitaan, että yhden kerran pitää kaikkien se kiertää ympäri, mutta toki tuplatenkin saa halutessaan vetää. Perjantaina on nimittäin latureti ja silloin pitää olla taitoa ja voimaa hihassa, että jaksetaan sauvoa luontoikkunalle asti.
-Niin ja pitää sieltä tulla takasinkin
-Mutta siellä saa syödä eväät. Kyllä silloin jaksaa
-Ja tullessa on alamäki
Positiivinen ajattelu, siinäpä vasta tärkeä taitolaji.
V&I tuumailee Heidi
Ruokana broilerpihvi, perunamuussi ja vihersalaatti