NARISISSIN SIPLIT HETI MUTLAAN!!!!!!! T: PP •
Niin luki aamulla isolla eskarin taulussa ja heti eskarit keksivät, että mehän on unohdettu kokonaan se Hollannin paketti. Että istutusasia pitää hoitaa ensitilassa. Ja ilo ja riemu sentään, ketkäs ne istuivat keskellä pöytää: Pertti ja Doraemon shakkia pelaamassa.
-Nää on kyllä aika oudosti nää nappulat niillä
-Missä on Pikkuinen?
-Hei. Doraemonilla on tasku täynnä saranoita. Kuusi saranaa.
-Mitkä nämä on?
Jaahas, tehotiimi on siis palannut reissultaan. Ja mitä ilmeisimmin Espanjassa on tosiaan oltu, sillä Pertin pyllynalta löytyy tuliainen: härkätaiselija kastanjetit tekstillä ”Espana”. Myös Pikkuinen löydetään myöhemmin päivällä, Pippurin kanssa barbien autossa istumasta. Mitähän tästä taas seuraa…
-Minun puhelin jäi sitten laturiin
päiväntähtösemme toteaa, mutta eipä unohtus onneksi tuntunut olevan ihan kamala harmi, varsinkin kun mukaan olivat muistuneet valokuvat, haastattelut, kirja ja kainalokaveriksi vielä suloinen kirpparilöytöpanda. Mutta juurikin valokuvista puheenaiheeksi nousi parturointi.
-Tässä kuvassa minulla on lyhyet hiukset, kun minä leikkasin niitä itse ja ne meni ihan hassuksi ja sitten piti mennä parturiin. Ja sitten yksi toinen otti minusta mallia ja sitten sillekin piti leikata samanlaiset.
Oi joi. Ja kohtalotovereita tuntuu penkeissä istuvan useampiakin. Onkohan se kuulkaa jotenkin geeneissä tuo homma, kun tätikin muistaa päivänkirkkaasti, kuinka suoritti saman operaation omille kutreilleen viisivuotiaana, keittiössä pöytäliinan alla piilossa, isoilla oransseilla Fiskarseilla.
Esittäytymisen toiseksi puheenaiheeksi nousi tähtösen ystävän muisto, jossa lelusta alkanut riita päättyi aikuisen avulla yhteiseen kivaan leikkiin.
-Ei tuo ole mukava muisto
Hym, pohditaanpa asiaa yhdessä hetki. Ja lopputulema…
-Se riita ei ole. Mutta se on, että alkoi taas leikkiä..
Oikein hyvin avattu. Olipa kiva esittäytyminen, kiitos siis taas kotiväellä vaivannäöstä!
Ruuan jälkeen saamme koulukummit luoksemme virpomavitsajentekoon ja nyt pitää hommaan paneutus oikein erityisellä huolella, sillä isä Bogdanhan tulee siunaamaan ne torstaina. Ja upeita niistä tuleekin! Silkkipaperien ja höyhenten koristamat vitsat ihan kukkivat kauniissa väriloistossa. Ja mikä parasta, naamanloisteesta päätellen, myös tekijöiden itsensä mielestä. Tärkeää on myös se, että jälleen on saatu olla hetki yhdessä isojen kanssa ja siksi ei olekkaan yllätys, mille kuulostaa loppuhyppy: ”Hyvä kummitunti!”
Päivän loppuun otetaan ulkoilua ja sinnekin me saadaan pieni iloinen kummipiristys, kun hiihdosta sivuunjäänyt kummi päättää hypätä mukaan eskareiden metsäneläinleikkiin. Voi ilo ja riemu, ei kuulkaa ole mitään väliä onko 6v. vai 6.lka, kun iso metsästäjä jahtaa kiljuvia ilveksiä ympäri pihaa. Mahtavaa! Voiko eskarilainen muka tätä pehmeämmin tulla osaksi kouluyhteisöä. Kiitos Onni, olit meistä ihan huippu!
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana siskonmakkarakeitto, juusto, sämpylä, mandariini