Joskus harvoin joutuu oikein miettimään, että mitäs me tänään…ja niille päiville yhteistä on aina se, että hommat vain sujuvat. Kirjastoautolla ollaan mallikkaasti, puukäsitöissä jokainen nikkaroi aarrearkkuaan omaan tahtiin ja hiihdossa…Hei, sillä oli kyllä ison ilon paikka, sillä koko ryhmä sinnitteli omasta tahdostaan ylös Varkiksenmäen ja laski sen myös alas. Nopeimmat varmaan puolenkymmentä kertaa. Ja myös syttyminen lajiinkin nähtiin…
-Tänään sukset lähtevät kotiin viikonlopun ajaksi
-Minä sanon äitille, että etitään jostain laatu!
Ja yksi pieni itkukin karkasi, kun hiihdon lopuksi siteet eivät suostuneet aukeamaan ja täti oli juuri nostamassa ylös viimeistä latusankaria. Kaverikin ovat jo valmiita…
-Sormet paleleeeeee
Oi joi. Otetaanpa potilas kainaloon ja kannetaan sukkasankarina sisälle. Annetaan vielä pieni lämpöhoito käsille vesihanan alla ja johan alkaa helpottaa. Harjoitellaan vielä yhdessä siteiden avaamista sisällä lämpimässä. Huis vaan ja mieli on jo tasassa. Se on hyvä se.
Iltapäivä on omia hommia ja pojat haluavat leikkiä Minegraftia. Sopiihan se, kunhan säännöt ovat reilut ja ketään ei satu tms.
-Minä olen ensin pahis ja sitten vaihdetaan
-Joo. Ja tuolta pitää saada myrkky pois
-Tää asuis niin kuin tässä. Tää pn hyvin
-Minä olen skriipperi. Mikä sinä olet?
-Skeleton
Säännöt ovat reilut ja muuttuvat mukavasti leikin kehittyessä. Ketään ei myöskään satu, joten hyvin sujuu.
Tytöt puolestaan valitsevat askartelua ja geolauta urakointia. Tunnelma on rattoisa ja ehditään jutella kaikenmoista. Meininki on siis kokonaisuudessaan malliesimerkki ”hommat hoituu”-tilanteesta.
V&i kirjoittelee Heidi
Ruokana juustoinen kasvissosekeitto, grahamlihapiirakka ja kurkku