Aamulla pakkasmittarit paukkuivat hurjia yli -20 asteen lukemia, mutta eipä se haitannut meitä, jotka kelluimme mukavasti Vesileppiksen porealtaassa. Ja hurjapäisimmät pistäytyivät kastautumassa jopa kylmäaltaassa, hui. Uimakoulussa opena puolestaan oli tänään Eero, joka kannusti eskareita hienosti joka mutkassa, ”Loistavaa”, kuului monen monituista kertaa. Eikä suinkaan turhaa, sillä aivan selvästi viimekerran harjoituksista oli opittu mm. liukua ja sukellusta. Loppuhypyksi vielä ”Hyvä uimakoulu!” ja sitten ollaan valmiita saunanlauteille…
-Oliko mukava uimakoulu
-Oli. Mutta tykkäsin siitä Tatusta enemmän.
-Minä Eerosta.
-Sillä Eerolla oli erilainen se ääni
-Ai jaa. Miten?
-Se niin kuin sanoi pitkästi ne jutut…silleen pitkästi
-Ahaa. Tarkoitatko, että ohjeet oli pidempiä?
-Joo.
Uinnin jälkeen syötiin eväät ja siirryttiin sitten putkisiltaa pitkin Areenanpuolelle, missä meitä odotti telinetemppurata. Ja mikä hauskinta, menossa mukana olivat kanssamme myös 1.-2.luokkalaiset eli vipinää piisasi.Ensimmäinen viisi minuuttia sujuu, sitten flunssalaiset alkavat hyytyä. Seinustan ”sairastupa” saa useamman istujan, muun joukon paahtaessa eteenpäin satanen lasissa. Ja mikäs on paahtaessa, kun välineet ovat huiput. On tramboliinit, rekkitanko, ilmapatjat, puomi, köysitikkaat, kiipeilyseinä, kuperkeikkakuutio…muutaman mainitakseni.
20 minuuttia on mennyt…
-Onko kivaa?
-Ei, kun kamalaa (hikipäinen eskari rojahtaa pitkin pituuttaan jumppapatjalla)
-Kamalaa? Apua. Miksi?
-Kun tulee kuuma. Ja pitää vaan juosta ja juosta.
–No entäs jos menisit kävellen
-Ei. Kun ne on niin kivoja.
Ja sitten taas jo mennään…Tästä ei kyllä liikkumisenilo parane. On se kuulkaa mahtavaa, että millaisia mahdollisuuksia Areena tarjoaakaan lasten liikkumiseniloon. Leppävirta; liikkelle ja lentoon. Siitäpä vasta terve ja hyvinvoiva aikuisuus rakentuu.
V&I kirjoittelee Heidi
Eväsruokailu: sämpylä juustolla ja makkaralla, mandariini ja mehu