Näin se on avattu, eskareiden päiväntähti kiertue. Tämän aamun spesiaalihenkilö oli varustatunut kivoilla haastatteluilla ja hauskoilla valokuvilla, joita katsottiin tietokoneelta. Ja niistä vasta mukavia juuttuja puheeksi nousikin, kuten että päiväntähti todistettavasti osaa heiluttaa korvia. Ja hyppiä trampalla niin, että napa näkyy. Myös perheelle tärkeät koirat olivat esillä ja niiden edesottamuksissa riitti ryhmälle ihmeteltävää. Kiitos siis kotiväelle, huipusti hoidettu juttu!
Jumpassa vuorossa oli avaruus musiikkiliikunnan keinoin. Porukka siis rakettiin ja sitten jo hiki päässä mennä kimpoiltiin planeetalta toiselle, klassisenmusiikin säestyksellä. Vastaan tulee laavaa, marssilaisia, avaruusmyrskyjä….ja lopuksi tehdään leikkivarjosta vielä oma planeettakin, joka saa nimekseen väriplaneetta.
-Oli kivaa
-Niin oli. Tosi kivaa.
Päivän iso homma oli koko koulun pihasääntöjenlaadinta. Meillä on näet meinannut viimeaikoina olla piensti nahinaa ulkoiluilla ja taksia odotellessa sekä leluja rikkoutua varsin kummallisesti. Pitää siis löytää ratkaisu ja ketkäs siihen paremmin osaisivat ideoida, kuin eskarit ja koululaiset itse. Jaetaan ja sekoitetaan siis koko sakki ja muodostetaan pieniä tuumausporukoita. Sitten jokainen ryhmä pääsee esittämään oman tuotoksensa ja tuloksista laaditaan pihasäännöt. Miten hienoja oivalluksia nouseekaan esille!Ensinnäkin, jokainen ryhmä puuttuu ”väkivaltaiseen” käyttöytymiseen, hiukan eri termein vain. Samoin lelujen vieminen takaisin paikoilleen varastoon on kaikista välttämätöntä. Näiden lisäksi esiin nousevat ei toivottuina mm. lelujen heittely, kiroilu ja kiusaaminen, kun taas hyviä käytäntöjä ovat piha-alueella pysyminen ja lumipallojen heittely tauluun. Huomioiduksi tulee sekin, että varastoon ei mahdu 2-3 henkilöä enempää kerralla.
-Tosi hyviä esityksiä. Mitä hypätän loppuhypyksi?
-Hyvät säännöt
-Hyvä sääntöjentekotuntu
-Hyvä koulu
-Hyvä joulu
-Hyvä Kurjala
Ehdotuksia piisaa, mutta päädymme viimeiseen ja siinä kuulkaa katosta yläpölyt pöllähtävät, kun 50 suuta täräyttää: Hyvä Kurjala!
Pyssyleikit ovat varhaiskasvatuksen ikuisuuskysymys. Saako vai eikö ja millä säännöillä. Meidän eskareilla on muutaman päivän ajan kokeiltu leikkiä, jossa on saanut rakentaa multilink-palikoista pyssyjä ja siinä ovat halunneet olla mukana lähes kaikki. Tytöt melkein innokkaimpina. Phiu phiu phiu on kuulunut sieltä ja täältä. Tänään kuitenkin päädyimme totaaliseen äkkiaseistariisuntaan, koska leikin luonne alkoi muuttua aika ikäväksi. Tuon tuosta oli rähinää siitä, että osuiko joku jne.
-Tuo sanoi, että sillä on muka panssari, ettei se kuole
-Ahaa. No. Voiko Afrikantähdessä joku päättää kesken pelin, että hän saakin heittää noppaa aina kaksi kertaa?
-Ei. Se on epäreilua.
-Minkäslaiset säännöt teillä nyt on tässä leikissä?
Hupsista. Sääntöjä ei tunnu olevan ollenkaan, meinaan yhteisiä. No, laaditaan runko ja sovitaan, että mitään erityisehtoja ei voi asettaa ja homma jatkuu tädin tiukassa valvonnassa koeajalla. Vie noin 50 sekunttia…
-Et sinä voi tulla siihen, kun se on meidän alue!
Ja täti puhaltaa pelin poikki. Seuraa totaalinen aseistariisunta eli kaikki pyssyt puretaan palikoiksi asti. (minullahan on valtaa kuin Amerikan predidentillä, täti riemuitsee). Sitten tuumataan vielä kerran, että mikä meni vikaan ja otetaan uusi leikkisuunnittelu:
-Mitäs ruvetaan leikkimään tilalle?
-Maatila
-Sellainen, missä ois koiria. Ja talutushihna.
-Petsileikkiä silleen, että ois itse petsi
-Minä halauisin olla kissa
-Voi maatilalla olla hevosiakin
Tehdään siis listaa siitä, mitä uuteen leikkiin tarvitaan, sillä sitähän me aletaan rakentaa heti huomenna. Ja pitää sille varmaan nimikin keksiä…
V&I viestittelee Heidi
Ruokana lohipyörykät, perunasose ja omena/punajuurisalaatti