Teimme tänään melkoisen havainnon. Emme ole saaneet kirjastoautosta vielä yhtään kk-merkkiä tänä vuonna. Ou nou ja voi hei hulinaa sentään. Tänäänkin alku sujuu hyviä, mutta sitten meinaa vauhti alkaa kiihtyä ja aikuista tarvitaan apuun pariinkin otteeseen. No, lainat saadaan toki hoidettua ja avaruuskirjojakin löytyy vino pino ja kuinka ollakaan…
-Täällä on se rumasana kirja
”Lukutaidosta pitääkin olla iloa”, kirjastoauton Pekka naurahtaa löydölle, eikä tee asiasta numeroa. Peukkua siitä. On se vaan metkaa, kuinka eskarilaiset voivatkin löytää juuri kyseisen teoksen ja pelkän selkämyksen avulla, satojen kirjojen joukosta. Hilpeää. Mutta siihen hulinaan. Kun peli kovenee, pannaan kovat peliin.
-Hei. Kuka ottaisi sellaisen avustustehtävän, että katsoo tämän kaverin perään ja muistuttaa heti, jos vauhti alkaa kiihtyä? Jos siis alkaa.
Halukas avustaja löytyy jokaiselle vauhtiveikolle ja mikä parasta, avustettavat epäilevät hyvin painokkaasti, etteivät näitä kyllä tule tarvitsemaan. Sepä vasta oolisi hieno juttu. Aika siis näyttäköön.
Aamun juttuna otetaan haltuun numero yhdeksän ja sitä varten vääntyillään pitkin lattioita. Täytyy meinaan harjoitella, että miten itsestään voi tehdä pyöreäselkäisen 6 ja kuinka taas suoraselkäisen 9. Myös lukujonoa 1-10 tutkitaan ahkerasti.
Ai niin, tarkasti tutkitaan myös taululle ilmestynyttä harakan- vai pitäisikö sanoa pöllönvarpaista viestiä: KITOS TUSISTA. DM LÄHTI HAKKEMAA SARNOITA JA LUKOJJA AKRUIHIN. T: PP • · PS: MILON ON MEDÄN TÄHTIPÄVÄ?
-Ne kysyy, että milloin on niiden tähtipäivä!
-Tuo tarkoittaa saranoita ja lukkoja arkkuihin!
-Ai meidän arkkuihin?
-Niin. Doraemon on mennyt hakemaan niitä ja sitten kun se tulee, niin ne haluaa, että vastapalveluksi niillä pitää olla tähtipäivä
-No laitetaan niille heti se merkki kalenteriin, niin sitten se tulee heti takaisin
-Nii. Se vaan alkaa ottaa niitä sieltä taskusta…
Taas mennään. Mielikuvitus niin rules!
Iltapäivällä on puukäsityötä.
-Tänään tehdään taas eri hommia pienissä ryhmissä. Ja opetetaan sitten homma seuraaville. Käykö?
Hyvin passaa. Osa siis sahaa, osa veivaa vintilällä reikiä, yksi ryhmä maalaa ja yksi liimaa. Kaikilla on puuhaa kuin tonttupajassa. Ja kun jonkun maltti meinaa pettää, niin kaveri komppaa.
-Ootetaan. Se auttaa nyt tuota. Sitten se tulee meille. Kun on vain yksi aikuinen.
Miten hienosti ajateltu. Hommat valmistuvat ja voidaan lopuksi vielä tutkia yksi tärkeä asia yhdessä ensivkoa koskien.
-Katsokaas. Nämä on niitä meidän ristipääruuveja. Ja tässä on nostokahva. Mitenkähän kävisi, jos tämän ruuvaisi aarrearkkuun?
-Se menee läpi
-Niin. Tuo on liian pitkä!
-Se olisi siellä sisällä ja voisi raapaista
-Se terävä ruuvinkärki jää sinne näkymään
Totta. Todetaan siis, että ensivkolla pååitää käyttää lyhyempiä torksruuveja ja vielä lisäksi rikkoja eli aluslevyjä.
-Helppo nakki
Päivän lopuksi otetaan pitkä ulkoilu ja kuten aamutuokiolla meteorologimme jo totesi, kurahousukeli. Mutta mieluummin kurikset, kuin pelkät katosleikit. Järkevästi ajateltu eskarit, varsinkin kun vettä tippuu pisaroina räystäiltä ja mittari näyttää +2 astetta. On tämä ihmeellinen talvi!
V&I naputtelee Heidi
Ruokana possuwokki, kiinankaali/appelsiinisalaatti ja sekaleipä