-Minä haluaisin vaan jäädä luistelemaan!
Onnellinen puna paistaa eskarilaisen kasvoilla, saman, joka reilua puoltatuntia aiemmin oli varma, ettei ikinä opi luistelemaan. Eikä hän suinkaan ole yksin ilonsa kanssa, vaan koko porukalla on hyvä mieli.
-Minä en saa tätä
Luistin ei meinaa irrota jalasta, mutta sekin on vain teknikkakysymys. Opetellaan siis yhdessä kädestä pitäen, että miten juttu pitää hoitaa ja toinen luistin lähteekin jo ihan helposti.
-Sain!
Se on nimittäin hirmuinen apu, kun kymmenen lasta osaa laittaa ja riisua luistimet sekä kypärän itse. Väleinkös sitä silloin nauhat kiinni sitaisee. Ja ihan sama se on kaukalossakin. Annetaan taitavemille luistelutehtäviä tai apuopen hommia ja auraillaan sählymaaleille&pingutetaan aloittelijoiden kanssa. Kunhan vain kaikki pääsevät liikkeelle ja on kivaa.
Iltapäivällä otetaan sitten haltuun 11 kirjan: J niinkuin jänis. Sitten päälle pienet omat hommat ja päivän päätteeksi koulun puolelle PäivänPamaukseen. Koulukummeilla on nimittäin se päivä, jolloin he saavat välitodistukset eli ”vanhanajan joulutodistukset”. Mutta sitä ennen on kiitoksen paikka koko kouluyhteisölle. Ruokalanseinällä oleva 100 päivää sujuu hillopurkkirivi on täyttynyt puoleenväliin, joten napataanpa joulujuhlassa erinomaisesti toimineet roudarit avuksi ja haetaan Tojon takakontista välipalkinto…1,2,3,4 peräti 5 isoa rekkaa + 2 auraa. ”Jee!!!!!!!”(*monta) Pihaleluvaraston vanhat rekat ovat palveleet pitkään ja uskollisesti, mutta alkavat kaikki olla ennemmän ja vähemmän rikki.Kasataan niistä kevään mittaan vielä yksi ehjä”keräilyerämalli”, niin johan on taas kalustoa, kuin TVH:lla konsanaan. Ja samalla reilulla pelillä ja tavaroiden huolehtimisella pusketaan tietysti jatkossakin, kohti 100.pvän loppuhuipennusta.
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana uunimakkara, perunamuusi ja kiinankaalisalaatti