Olipa hieno päivä. Areenalle koulutaksi Jounilla kurvasi jännittynyt joukko, mutta kun jumppavaatteisiin päästiin, niin johan oli vipinää kintuissa. Silti. Innosta huolimatta jono liikkuu käytävällä turvallisesti ja toiset huomioiden. Iso peukku siitä!
Itse liikuntapisteen olivat suunniteltu tosi nappiin. Pomppulinna liukumäkineen, potkupyörät, jumpparata, kepparit, laukaisututka…Evästauolla ehditään hiukan analydoida.
-Tämä on paras päivä
-Mikä on ollut mukavinta?
-Minusta se isojen jumpparata
-Niin minustakin
-Siellä pystyi hyppäämään trampalta voltin
Päivän viimeisen tuokion meille veti tanssinopettaja Salla, jolla olikin tarjolla monipuolinen kokoelma erilaista musiikkiliikuntaa. Juoksua, hyppyjä, pyörähdyksiä, rentoutusta… Voi nauru ja ilo! Ja entäs mielikuvitus…Uiskennellaanpa hetki krokotiilin lammessa…
-Täällä on kengä
-Minä näin krokon
-Minäkin näin
-Apua. Eihän vaan kukaan hukkunut, onko varmasti nenät pinnalla?
-Yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi, seitsemän. Kaikki ollaan!
Mikäpä paremmin tuokion laadun kiteyttäisi, kuin eskareiden yhteinen loppuhyppy: ”Hyvä tunti!”
Reissu alkaa olla ohi ja taksiin kömpii tyytyväistä porukkaa. Oli kiva päivä, tuntuu olevan yhteinen mielipide. Samoin kuin se, että voitaisiin tulla Areenalle toistekin. Vaikka uimaan ja keilaamaan.
-Hei eskarit. Tämä oli meidän eka yhteinen reissu kylälle ja se sujui huippu hyvin. Te muistitte kuunnella ohjeet, eikä kukan kadonnut ja tavaratkin on matkassa. Että nyt on kyllä kk-merkin paikka.
Ilo näkyy aurinkoina naamoista, mutta perinteiseen ilokiljuntaan ympäriinsä eivät enää voimat riitä. Liikuttu siis on, tarpeeksi, heh heh.
Valolla ja ilolla Heidi
Ruokana moniviljasämpylä makkara&juustoleikkelein, banaani ja pillimehu