Onkohan maailmassa mitään mukavampaa, kuin jumppasalissa juokseminen? Nooooo, ehkä puolapuilta patjalle hyppääminen. Kyllä oli villiä iloa ilmassa tänään, kun eskarit pääsivät omalle jumppavuorolleen koulun saliin. Mutta ei tunnin mittainen hikipäässä viipotus näkynyt silti ulkoilussa vielä millään tavalla, vaan yhtä lailla oli virtaa kiipeilytelineleikkeihin ja keinumisiin. On kai siis syytä uskoa asiantuntijoiden toteamus siitä, että eskeri-ikäinen lapsi tarvitsee kaksi tuntia liikuntaa päivässä.
Tänään pääsimme vihdoin myös maalamaan. Tiesittekös, että väreinä sininen ja keltainen ovat niin hyvät ystävät, että pystyvät yhdessä luomaan uuden värin: vihreän. Ja sen sadan sävyistä vihreää taas on koko maailma pullollaan, meidän eskaripihapuskapöpeliköstäkin löytyi melkein läpinäkyvän haaleasta tosi tummaan asti. Niinpä mekin sekoittelimme sävyjä ja maalasimme suuria arkkeja, joista alamme rakentamaan puuta Huiskeen puuhunmuuttajille.
Ja vielä peukkuasia. Tänään aamulla pohdiskelimme yhdessä, että miksi jonakin päivänä jokin asia jää kesken tai sitä ei ehditä tehdä. Eilenkin ulkoiluaikaa tuntui olevan hiukan vähemmän.Vaikuttaisiko siihen jotenkin höpsöttely tai pöljäily…Päätimme tehdä testin ja kas kummaa, tänään ruokailusta sai antaa taas hienosti hoidettua ISOA peukkua. Hyvä eskarit!
Valolla ja Ilolla kirjoittelee Heidi