Kolme on jo ryhmä. Ja ryhmässä tarvitaan kaikkien panosta. Siinäpä tiivistettynä tämän aamupäivän matikantunti ja liikuntasalivuoro, jonka sisältö koostui viestileikeistä, erilaisilla kokoonpanoilla. Ja hilpeää, aivan parasta huvia tarjoavat niinkin kalliit liikuntavälineet kuin Ikean suuret siniset kassit, joilla kuljetetaan kaveria ryhmänä, soudetaan narulla kiskoen jne. Hauskaa ja hikistä, juurikin oivaa materiaalia seuraavaan vanhempainiltaan!
Ulkoilulla lapset keksivät ryhmänaruhypyn, kun kolmestaan ei oikein lähde homma sujumaan. On liian ahdasta, eskarit toteavat ja sitovat kaksi pitkää narua yhteen. Nyt mahtuu, peräti kahdeksan hyppääjää kerrallaan, joten mitä siitä,jos hyppytulos ei parantunutkaan, kunhan on hauskaa. Yhdessä hyppiminen rules!
Iltapäivällä saamme vieraaksi seurakunnasta Sarin, joka onkin monelle eskarille tuttu kerhoajoilta ja ilo jälleennäkemisestä on selvästi molemminpuolinen. Päivän tarina on lempeän lämpimästi toteutettu käsinukke-esitys sinisestä koirasta ja tämän ystävyydenkaipuusta. Ja hyvästä ystävästä ä eskareilla onkin varsin selkeä ja yhtenevä kuva
-Se ei lyö
-Ei kiusaa…eikä puhu tyhmästi
-Ei potki
Ja siitäkin ehditään jutella, että myös eläin voi olla rakas ystävä, jopa kilpikonna. Ja saadaan ohje oman sinisen koiran valmistamiseen, mutta meillä siitä taitaakin tulla…
-Ihan Väykän näköinen
-Tehtäsiiinkö me omia Maukkoja ja väykkiä?
-Joo!!!(*kaikki)
Lopuksi vielä tarrat omaan osallistumispassiin…”Mikäs se olikaan se teidän merkki?” Sari kysyy ja saa innokkaan moniäänisen vastauksen:”Kk-merkki, KurjalanKarhu”. Hienosti eskarit osaavat myös kertoa, että millaisista asioista ryhmä on merkkejä saanut. Ja taidattekin arvata, että myös Sari haluaa merkin eskareille antaa, hienosta ja maltillisesta osallistumisesta. Näin sitä taas siis mennään kohti mukavuustuntia…
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana jauhelihapata, vihersalaatti, ruisleipä