Tänään oli paljon hommia ja paljon saatiin myös aikaan. Aamulla hoidettiin ensin kirjastoautoilu ja sen perään kipotettiin puukäsitöihin.
-Muistakaa laittaa liitutauluun aina tällainen viiva,kun otatte naulan. Nämä on koulun nauloja, niin osataan palauttaa saman verran takaisin.
Naulojahan menee, peräti 26 kappaletta,mutta niin vain ”talitintin” hyllyt valmistuvat.
-Ensikerralla pitääkin porata ja ruuvata.
-Minä olen kotona porannut. (koneella)
-Ok.Me käytetäänkin täällä vintilää eli käsiporaa, kun vasta isot koulaiset saa kyttää sähkötyökaluja. Eli pitää olla ruista ranteessa.
-On!!
Ruokailussa keskustelu päätyy Pertti-pohdintojen kautta jotenkin pöllöjen kykyyn kääntää päätään 365 astetta. Osa eskareista on heti sitä mieltä, että hekin voivat saman tempun tehdä, mutta niin vaan se olkapää lähtee väkisin liikkelle jokaisella. Asia on kuitenkin niin hauska, että katsotaan vielä eskarilla tabletilta oikean pöllön taidonnäyte.
-Vau
On ne taitavia otuksia. Pöllöt.
Iltapäivällä maalaillaan 1.-2.lkan kanssa vesiväreillä loppuun syysprojektin siililaatikkoa ja tuumaillaan seuraavan kerran luontoikkunaretkeä. Ja itkuhan siinä meinaa tädiltä tulla, niin innolla isot 2.lkalaisetkin alkavat muistella omia löytöjään vuosien takaa
-Myökin löydettiin se reikä
-Mepä löydettiin nyt viisi
-Me nähtiin se metsästäjä. Ja koira.
-Meillä kävi eskarilla silloin kanssa metsästäjä.
-Se oli hyvä se pöytä. Se kanto.
-Ja löytyi se räpylä.
Toden totta. Täti oli sen jo ihan unohtanut mystisen räpylänjälken hangessa, jonka alkuperä ei koskaan selvinnyt. Että luonto sitten osaakin olla kiehtova ja voimaannuttava oppimisympristö. Luonto Rules!
Päivän päätteeksi vielä ihan omia hommia sekä muistuttelut huomisen lelupäivästä sekä kioskista ja sitten hyvillä mielin kotiin, koko konkkaronkka.
V& I Heidi