Lokakuussa työstämme teemaa: ”Kotiseutuni Leppävirta, johon perheet aiemmin syksyllä yhdessä ideoivat sisällöksi mm. seuraavia asioita: keilaminen ja uiminen Vesileppiksellä/veneily /tutustuminen kirjastoon, kirkkoon ja kotiseutumuseoon / vierailu heppatallille ja Konnuksen kanavalle sekä pizzalla käynti. Vierailulle kutsuttavaksi leppävirtalaiseksi oli puolestaan esitetty poliisia, palomiestä, neuvolantätiä, lentäjää, kunnanjohtajaa, sivistysjohtajaa, Fridaa ja Seppoa (ovat eskareita toisesta eskarista) sekä mummoja, ukkeja ja kummeja. Muuna ideana esille nousivat vielä kotiseudun valokuvaaminen ja retkeily. Näiltä pohjilta lähdimme siis tänään pitämään kuukauden lastenparlamenttia, jonka päätöksellä Leppävirtaa tullaan tutkimaan ainakin seuraavasti: pidetään petseillä leikkimispäivä, vietetään hämäränhyssyä naamiaisten merkeissä, paistetaan mokkapaloja, pelataan sählyä, leikitään pimeän- ja kuurupiilosta, saadaan englanninkielisiä lukuläksyjä, tehdään luntoretki ja vietetään Orinorolla lelu&omien eväiden päivää.
No niin, nyt joku pessimisti varmasti ajattelee, että mitenkäs nuo muka liittyvät Leppävirtaan kotiseutuna, mutta liittyväthän ne, ihan selvästi. Mehän voimme viedä vaikka petsit tutustumaan Kurjalanraittiin tai valokuvata niitä esim. rakennuksia esittävien kuvien kanssa, vierailla kylän heppa/maatilalla, paistaa mokkapaloja kylään kutsumallemme leppävirtalaiselle ja haastaa tämän lisäksi vielä sählymatsiin, tutkia Leppävirran englanninkielistä matkailuesitettä tai laatia oman sellaisen jne. Täti ei siis ole asiasta ollenkaan huolissaan, vaan päin vastoin. Eskareiden huipputiimi ottaa ihan varmasti kopin tästäkin aiheesta ja kehittelee siitä vielä jotain iloa koko kouluyhteisöllekin.
Aloitimme tänään eskareiden kanssa myös yksilötestaukset eli lastenkielellä ”hommat open kanssa”, joissa jokainen pääsee vuorollaan tekemään kahden kesken pieniä kielen, matematiikan ja kuuntelun tehtäviä. Joskus tulee yllätyksiä…
-Oletkos huomannut, että sinä taidat osata lukea?
-En
-Haluatko kokeilla?
Nyökkäys. Hämmästynyt eskari lukee ääneen suuraakkoskortin toisensa perään. Mikä hetki! Ja taitohan on niin hieno, että sitä hypetetään oikein isosti, ihan koko koulun voimin aamunpamauksessa. Lukemista ei nimittäin voi(eikä saa!!!) estää silloin, kun siihen on kypsyys, eikä pakottaa silloin, kun siihen ei vielä valmiuksia ole. Jokainen ajallaan. Kuten tädin oma poika aikanaan 5v. opetti ilmoittaessaan: ”Minä en halua oppia lukemaan. Minä haluan tietä, mitä siinä tapahtuu”. Sankari oppi lukemaan kaksi kuukautta myöhemmin, kenenkään sen kummemmin opettamatta.
V&I viestittelee Heidi