Kaksi on ennemmän kuin yksi. Ainakin, jos ryhmään saadaan toinen aikuinen, kuten me tänään, kun lähihoittajaopiskelija Taru aloitti harjoittelunsa. On kiva pelata ja puuhailla, kun aikuinen ehtii paremmin kaveriksi, eikä apua tarvitse odottaa ihan niin kauaa.
Päivän hommana aamulla suhisteltiin ja kynäiltiin S-kirjainta ja iltapäivällä sille opeteltiin oma laulu. Samoin Simo Siili-laulu suhisi jo oikein mukavasti. Lisäksi luettiin Onni Opus, joka kertoi Viirusta ja Pesosesta ja vaikka kirja oli melko pitkä, niin hyvin jaksettiin jo kuunnella alusta loppuun, hienoa! Myös yksi kk-merkki napsahti, sillä lastenparlamentin viimeinen toteuttamaton toive, Rosvot ja poliisit-leikki sujui mallikkaasti.
-Nyt on kaikki merkit!
-Onkohan huomenna jo mukavuustunti
Ei vielä ihan huomenna, mutta lähiaikoina.
Päivän ehkä erityisin juttu sattui kuitenkin ulkoilun lopuksi, kun yksi neljännen luokan oppilas tuli eskarille ja halusi pyytää anteeksi hölmöä käytöstään. Hän oli näyttänyt eskareille hiekkalaatikolla huonoa esimerkkiä katapulttaamalla leluja ilmaan. Kättä siis päälle ja asia selväksi, mutta miettikää mikä selkäranka. Iso peikku! Näin reilun teon myös eskarit osasivat arvottaa korkealle, eikä siis haittaa, vaikka ”sata päivää sujuu” kampanja jäikin tänään ilman palloa, onhan hienosti sujuneita päivä kertynyt jo 10/16. Huomenna taas muistetaan hyvän esimerkin vaikutus ja pidetään leluvarasto siistinä, niin johan pallo putoaa taas purnukkaan. Positiivisesti kasvaen, siten syntyy super siistiä.
V&I viestittelee Heidi