Ensin. Kiitos eilisestä illasta eskarit ja vanhemmat! Voi hilpeys, kuinka hauskaa oli liikuntaleikkiä kanssanne. Eikä vuosirunko olisi voinut värikkäämpiä ideoita saada, kuin teidän hienot aivoittelunne. Tästä tulee huippuvuosi, toivevierailijoineen ja pelkän kiukuttelun päivineen. Hih.
Tänään aamutuokiolla puolestaan puhe kääntyy maantietoon, kun yksi eskarikaveri on lähdässä lomalle etelän lämpöön. Katsotaan ensin karttapallosta kyseinen maa ja Eurooppa, jonka yli sinne lennetään.
-Jossakin on nyt hurrikaani. Oli semmonen uutinen, kun semmoset ihmiset pelasti ihmisiä omalla veneellään.
-Totta. Se on täällä Atlantin valtameren takana Ameriikassa.
-Mikä on hurrikaani?
Selvitellään asia sekä katsotaan kartalta vielä pienet Itämeri ja Välimeri, jolle hurrikaani ei niin helposti iske.
-Mikä meri tuo tuo iso on?
-Se on maailman suurin meri, Tyynivaltameri. Mutta ei se kyllä aina ole tyyni.
Pohditaan siis hetki isoja aaltoja ja ukkosia ja sitä, miten ihmiset selviytyvät tällaisilla alueilla ja miten me suomalaiset taas suojaudumme pakkasta ja lumimyrskyjä vastaan.
-Aavikolla ei ole taloja. Siellä ollaan teltoissa.
Ok, näin sitä tuli taas mietityksi monta juttua.
Päivän hommana suunnataan puukässään, jossa tänään otetaan haltuun kaksi työkalua: saha ja viila. Molemmissa on hampaista, mutta aika erilaisia.
-Valmis. Onko lissää…
Tietysti on. Sahaaminen on hauskaa ja homma etenee. Samoin hoituvat viilaus, työkalut paikalleen ja jälkien siivous. Kyllä on puutyöluokkaan taas ensi viikolla mukava tulla. Iso peukku.
Loppupäivä on omaa hommaa, sisällä ja ulkona. Ja sitten on aika toivottaa hyvät viikonloput.
-Heippa, ope. Nähdään…mikä se oli….öööö…maanataina nähdään.
-Maanataina nähdään!
V&I kirjoittelee Heidi