Tähän päivään mahtui monta pientä kasvunpaikkaa ja niihin liittyen monta hyvää ryhmäkeskustelua. Ensin pohdintaa tarvittiin koskien kaverilta vielä puuttuvia äänteitä, joista olikin helppo keskustella eilisen äänepeilityöskentelyn pohjalta.
-Kielen pitää oppia liikkumaan ja löytämään paikkansa suussa, ei se sitä automaattisesti osaa. Ja joskus aikuisenkaan kieli ei vain jotakin äänneettä saa tehtyä.Ei sitten millään.
-R on helppo.
-Aivan. Kun sen on oppinut. Mutta jokaisen kieli tarvitsee oman aikansa oppimiseen ja harjoitteluun. Niinkuin me tarvitaan vaikka luistelemisen oppimiseen. Ei ne jalat heti tiedä mitä tehdä, vaikka olisi luistimet jalassa.
Ok, homma selvä. Puherauha taataan jokaiselle.
Seuraavaksi mietitytti tekijän itsensä tahallaan pilalle töhertämä työ.
-Nuo sanoo, että tää on ruma.
-Tuota. Miksi sinä lähdit tuollaista tekemään?
-(olankohautus)Minä haluan uuden. Tai kumin.
-Voi nenä. Se on näissä maalaushommissa sellainen juttu, että sitä ei voi kumittaa, eikä tehdä uudestaan.
Harmitus on kova ja siksi tuumataankin porukassa, että jatkossa ei kenenkään kannata tahallaan lähteä pilaamaan työtään. Ei edes kavereita hauskuttaakseen.
Ja päivän lopuksi käsitellään, kuinka voisi rakentavasti kertoa oma mielipiteensä.
-Joku ei tykkää yhtään oranssista, mutta sehän voi olla vaikka minun lempiväri. Tai joku ei tykkää yhtään luistelusta,mutta toisesta se on ihan parasta. Ja joku haluaa pitkät hiukset ja toinen ei ikinä. Että mitenkähän toiselle voisi kertoa…
-Voi sanoa, ettei halua jotain itselle, vaikka toisella on
-Voi sanoa, että ne (työt) ei ole samallaiset, mutta molemmat on ihan hyviä
-Totta. Hyvin ajateltu. Voisikohan toisen työstä etsiä jonkun kivan kohdan? Tai kertoa nätisti,miksi ei pidä jostain tekemisestä?
Päät nyökyttelevät ja ilmeet ovat mietteliäät. Palautteenanto ja tämä vertailuasia ovat selvästi sekä ajankohtainen että haastellinen työsarka ryhmällemme. Otetaanpa siis työstöön ensi tilassa…
Mutta ei päivä suinkaan ollut pelkkää selvittelyä! Aamun musiikkituokiolla tunnelma oli välillä suorastaan iloisen riehakas, kun koko ryhmä puksutti peräkanaa vauhtiveturi-laulun tahdissa. Myös soittimiin tutustuminen ja nuottikortit kiinnostivat eskareita kovasti, samoin mietintään otettiin tämän ryhmän oma laulu. Iltapäivällä puolestaan aloitettiin syyskuun Suomi 100-teemaan tutustuminen googlen kuvahaun kautta ryhmämuotoisena tabletityöskentelynä.
-Nyt olisi päivä pulkassa. Eli siis valmista. Opittiinkohan me tänään mitään…
-Opittiin tabletteja
-Kirjoittamista
-Taa ja titi
-Se Suomi-nainen (tutkimme aamutuokiolla Suomi-neitoa erilaisista kartoista, koska eskarit halusivat tietää näyttääkö maa aina samalta, isossa ja pienessä kartassa)
-Aika paljon yhdelle päivälle, hienoa eskarit! Ja huomenna on lelupäivä…
V&I Heidi
-Unohtui laittaa…ma ruokana oli uunimakkara, muussi ja salaatti / tänään kirjolohikiusaus punajuuriomenasalaatti, ruisleipä.-