Perjantai on eskariviikon lyhyin eli kolmen tunnin päivä, mutta kyllä siinä silti ehtii vaikka mitä. Aamumme alkoi synttärijuhlilla, jossa iki-ihana ”Karhu nukkuu”-toiveleikki nostatti tunnelman lähes kattoon. Ja entäs eskarikavereiden synttärisankarille ”antamat” taikatoivelahjat: aarrearkku, jossa on kultakoruja/ jäätelöä/ kultainen viitta / kultainen tiara / oikea hevonen jne. Mutta kuvitelkaapas tilanne, kun joku haluaa antaa pelkän tyhjän laatikon. Vastalauseethan siitä syöksyvät välittömästi ilmoille. Mutta.
-Ahaa. Mielenkiintoista. Miksi sinä haluaisit antaa tyhjän laatikon?
-Kun sinne sitten ilmestyy aina se, mitä toivoo
-Vau. Onpa upea lahja.
Koko ällistynyt ryhmä on yhtä mieltä. Ja samalla saadaan pieni kepeä aasinsilta siihen, että aina kannattaa antaa toisen kertoa ideansa loppuun… Joka tapauksessa juhlat sujuvat niin mallikkaasti, että täti päättää palkita ryhmää kk-merkillä.
-Jee!!!!(*kaikki)
-Nyt on jo kaksi
-Entä jos ruokailukin menee hyvin, voi tulla toinen merkki
-Niin. Tai kaksi.
Hih, nälkä kasvaa syödessä, vai miten se nyt menikään. Mutta kasvakoon toki, jos kerran kannustavan palautteen seurauksena on hyvää ja turvallista käytöstä.
Iltapäivän homma oli sitten sekin aika juhlava, sillä eskarit pääsivät koululle eri luokkiin tervehtimään oppilaita ja opettajia. Ensin käytiin 5.-6. luokassa, jossa ovat siis tulevat koulukummit. Seuraavaksi vuorossa olivat 3.-4.lkan oppilaat, ja viimeisenä 1.-2.lkan oppilaat, joiden luokka tosin oli typötyhjä, mutta iloinen melske paljasti porukan löytyvän seinän takaa jumppasalista. Kaikissa kyläpaikoissa oppilaat kertoivat oman nimensä ja eskarit omansa. Ja siihen liittyen tänään sitten tärähti vielä se toinen kk-merkki, kun eskariryhmän yhteistyöllä ja kannustuksella myös ujoimmatkin saivat nimensä sanotuksi ääneen. Hienoa!!
Päivän lopuksi luettiin vielä kirja pienen hiiren ja ison karhun ystävyydestä ja koska se oli kolmas yhteinen kirja, päästiin vihdoin arpomaan syksyn ensimmäinen OnniOpus-vuoro. Tämä vuorohan tarkoittaa sitä, että jokainen eskarilainen pääsee vuorollaan tuomaan kotoa luettavaksi jonkin oman kirjan. Jännitys tiivistyy ja nimilappu nousee purkista. Yhdessä tavataan ja tutkitaan ja selviäähän se tällä kertaa onnekkaan nimi ja hymy venyy korvasta korvaan. Voi ilo ja riemu. Kuinkahan me aikuisetkin osaisimme iloita yhtä suuresti elämän pienistä onnenpotkusta.
Ja siinä se. Voi pojat, että hujahtivat nopeasti nämä muutamat päivät. Kiitos eskarit, teidän kanssa oli Super Hyper Ekstra kivaa!
Valolla ja ilolla kirjoittelee Heidi
-Ruokana tänään haukimurukeitto, sämpylä, siivumakkara ja kurkku, omppu-