Olkoon vaan Vilkkilässä kissoja, mutta meilläpä Kurjalassa on kaikenkarvaisia. Koko koulun lemmikkipäivässä pihamaalla häntäänsä heiluttelee nimittäin toistakymmentä koiraa, kooltaan kääpiöistä metsästyskoirien kauta vahvoihin valjakkokoiriin, jääkiekkokaukalossa kirmailee vasikka ja jumpasalin ovat vallanneet kissat, kanit, gerbiilit, marsut, kilpikonnat ja pikkiriikkiset tiput. Eikä siinä kaikki, nimittäin sähköpostissa on vielä vino pino valokuvia niistä lemmikeista, joita ei olosuhteiden vuoksi voinut ottaa mukaan: akvaariokaloista ravihevoseen. Ihkua, tädin on pallo hihkua! Eikä vain eläinten kohtaamisen ilosta, vaan siitä yhteisöllisyydestä, joka tämän mahdollisti. Niin, ja entäs se tiedonjakaminen, mitä jokainen lemmikinomistaja ihan luonnostaan teki. Tänään opittiin taas paljon uutta. Vai tiesitkö, että marsuja pitää harjata päivittäin? Että gerbiili osaa ”ajella” muovipallolla? Kissoja jalostetaan? Kilpikonnilla on munahammas? Koirien kanssa voi harrastaa kilpajuoksulajeja? Jne. KIITOS SIIS MEILLE KAIKILLE!!!
Iltapäivällä aikaa saavat omat hommat ja ulkoilu. Myös vuoden mittaan tehtyjä juttuja pakkaillaan reppuihin. Kiire ei ole kellään. Kunhan hengaillaan. Ja katsellaan tietokoneelle tallennettuja kuvia menneistä päivistä.
-Osa on aika hassuja
-???
-Kun on heilahtaneet.
Totta. Jokus voi kamera vinkahtaa, kun on oikein vauhdikasta menoa. Mutta tänään ei porhalleta, tänään stillaillaan keväisen leppeässä säässä. Joko se vihdoin olisi tullut jäädäkseen…
V& I kirjoittelee Heidi