Tänään jatkoimme omien projektien valmiiksi puskemista sekä laulelimme Jäähyväislaulua, jonka eskarit esittävät sekä kouluunsiunauksessa kirkossa että kummeille viimeisenä eskaripäivänä.
-Sinä et saaa laulaa
-En tietenkään. Minä keskityn pelkkään vollottamiseen , phyäääääää
Eskarit laulavat laulun kertaallaan mankan säestäessä ja täti nieleskii.
-Nyt ilman mankkaa!
No mikä jottein ja aika hyvinhän se jo sujuu näinkin, vaikka hiukan tahtovat purjeet ja aallot sekoittua vielä. Mutta sellaistahan merenkäynti tuppaa yleensä olemaan, että tilannetta pukkaa, joten kyllä tämä kurssiin luovitaan tortaihin mennessä.
Päivän toisena juttuna ovat jälleen 7v.synttärit, joilla sankari toivoi leikiksi karhu nukkuuta.
-Ja muistattehan. Tahallaan jääneitä ei huomioida.
Siitäpä kehkeytyykin seitsemän kierroksen vinkeä kasvunpaikka monelle, kun olisi niiiiiiiin hirveän mukava mennä suoraan suden, tai siis tässä tapauksessa karhun, suuhun ja päästä siten itse karhuksi.
Kavereiden laatimalla taikatoivelahjalistalla puolestaan suurta roolia näytteli luku tuhat ja mitä iloa tosiaan olisikaan antaa vain yksi mönkkäri, kun voi antaa tuhat mönkkäriä. Tai tuhat hornettia. Tuhat autoa.Tuhat rekkaa. Tuhat varapäätä(tulevat varmasti tarpeen tälläisen ajopelimäärän kanssa, heh heh). Tuhat polkupyörää…Mutta voitteko kuvitella, että kultaisiamiekkoja lahjoitettiin vain vaivaiset 300 kappaletta. Mihin ne nyt muka riittävät..
-Huomiseksi sitten maltti matkaan.
-Mulla on se viiskyt raha.
-Saako sieltä uimahallilta lainaan kellukkeet?
-Saako laskea liukumäestä?
-Onko pakko, jos ei halua?
-Käykö evääksi omena?
-Ehtiikö kaikki ajamaan polkuautolla?
jne. jne. Tunnelma on katossa kotiinlähtiessä ,sillä huomanna me mennään 100 liikuntarastin palkintoreissulle Vesileppikseen ja Liikennepuistoon. Ja tämä reissuhan oli eskareiden mielestä aivan ”sikahelppo” hankittavaksi.
-Sata oli ihan vähän. Ois pitänyt olla tuhat.
Tuhat. Tuhannannen kerran. Tänään. Siinä on selvästi päivänsana.
V&I Heidi