Pertin yökyläpäiväkirja on nyt saatu päätökseen ja reissussa rähjääntynyttä pöllöä odottaa huomenna vaahtokylvetys. Mutta ette kyllä ikinä arvaa mitä kaikkea Pertti oli nähnyt taksi Jarmon matkassa vkonloppuna: kellossa asuvan käen, kuistilla asuvan pöllön, tankoon nousseen suomenlipun ja traktorin, jolla oli villapuku. VILLAPUKU. Voi hilpeys! Banaaneita pöllö ei sentään ollut saanut pihisteltyä lisää, mutta cashewpähkinöitä oli hotkittu sekin edestä…Kiitos Jarmo ja te kaikki muutkin ihanat kirjoittajat, kun mahdollistitte meillä tämän huikean kyläilyreissutarinan, satoine juonenkäänteineen.
-Ferrari, vaari, ferrari, vaari..
-Talo, donitsi, talo, donitsi..
Kirjahommissa pohdimme tänään vieraita kirjaimia ja niistä erityisesti F:ää ja D:tä, jotta voimme vihdoin kirjoittaa kaikkien ryhmänjäsenten nimet. Ja nytpä olikin äänteiden suhteen selvittävä ihan oman maistelun varassa, sillä kielipeilithän me kierrätimme sujuvasti äitinpäivälahjoihin. Hyvin sujuu, onhan kielenliikkeiden tunnustelu suussa jo niiiiiiiin tuttua touhua. Ja kynätkin kulkevat kauniisti viivojen välissä, ihan siis ollaan koululaistaitojen kalkkiviivoilla.
Iltapäivällä maalataan valmiiksi omia projekteja, sillä kuten kalenterinlehti kertoo, 10 eskaripäivästä ”tavallisia” on enää kolme. Kiirettä siis pukkaa, muttei pahasti.
-Milloin me saadaan projektit kotiin?
-Lakkaan ne ensin ja sitten viemme ne vähäksi aikaa koululle näyttelyyn.
-Ai ensiviikolla?
-Vähänkö tämä on hieno.
-Niin on. Kyllä ne kotona ihmettelevät, että kuinka olet osannut sen tehdä.
-Meidän isä sanoi siitä tintintalosta syksyllä, että Heidi on tehnyt. Nyt se varmasti luulee, että sinä olet tähnyt tämänkin. (leveä voittajanhymy)
Onpa siis hyvä, että todistusaineistoa on tästäkin prosessista dokumentoituna, kunhan täti vain ehtii lajitella oikeat otokset, oikeille tikuille…
V& I kirjoittelee Heidi