Kirjastoautossa iskee tilanne. Yksi eskarilainen pyytää ja saa luvan hakea eskarille unohtuneen kirjastokortin, mutta sekunnissa pihan yli onkin viipottamassa kaksi huonomuistista…kirjastonkirjat kainalossa! Iik. Reissulaiset palaavat ja liikkelle lähtee oikein hyvä keskustelu, joka erilaisten mutkien ja kiemuroiden kauta käsittelee mm. luvankysymistä-ja saamista kirjastojen hälytysjärkestelmiä, myymälävarkautta, sakkoja…
-Jos sulla ois Pekka sellaiset hälyttimet tässä autossa, ne ois äsken huutaneet
-Niin ois
Totta. Näin sitä opittiin taas tästäkin sattumuksesta monta uutta asiaa.
Aamun hommana on malttitehtäviä kynän ja saksien parissa, sillä koulunpuolelta kylään on tullut erityisopettaja Arja. Pöydissä on hiiskmattoman hiljasta kaikkien keskittyessä omaan työhönsä…ja kädet nousevat nätisti apua tarvittaessa. Eipä siis ihme, että Arja kehuu eskareita ihan jo koululaisiksi. Hienoa eskarit, te niin jo osaatte tämän työrauhahomman!
Ruokailun jälkeen on vuorossa viikon kohokohta, jumppasalin lisäksi, eli puukäsityö. Naulausta, porausta, liimausta, maalausta…hommia on meneillään vähän joka lähtöön. Mutta olisittepa nähneet viikareiden ilmeet, kun keinutuolia huoltoon tuova Heikki-ope kehaisee ohimennen laivanrakentajien työtä. Kyllä osaamisestaan saa ja pitääkin olla YLPEÄ!
-Mikä tää työkalu on?
-Tämä on ruuvipuristin. Sillä puristetaan liimattavat kapalleet tiukasti yhteen kuivumaan. Minä pidän, kiristä sinä.
-Me luultiin tätä putkipihdiksi, kun eskerin leikkityökaluissa on tällainen.
Oppia hetki jokainen. Tunti hujahtaa taas kuin siivillä, mutta voi mahtavaa, miten hienoja töitä jää jo kuivumaan maalaamon pöydälle. ”En kyllä uskoisi eskareiden tekemiksi, jos en olisi itse nähnyt” Tarukin ihaillen toteaa.
Päivä päättyy sitten mulimiseen. Mistä syystä täti haluaisikin poistaa suomenkielen lastensanastosta termin vedenkestävä. Dääm mitä huijausta! Se nyt on vain niin, että vain kumpparit kestävät lätäkköleikit ja joka syksy & kevät on jonkun raukkaparan kohtalo uittaa varpaansa oikein uunaalleeen…. koska coretexsithän kestävät vettä….pisaroina. Voi itkun litku ja kenkien litinä, mutta…Kyllä viimeistään huomenna kaikilla varpaat kuivuvat, kun edessä on Kurjalan koulun Talent vappuhulinat. Jee!!!!!
Takaisin palanneen auringon valosta iloiten kirjoittelee Heidi