Kummitunnit ovat niin parhaita. Varsinkin kun saimme kummit tänään ihan meille eskarille kylään peli-ja leikkikavereiksi. Aluksi otettiin muutama ryhmäytymisleikki ja sitten oli aikaa touhuta oman kummin kanssa mm. lautapelien, istumalentiksen, heppasteluradan, värityskuvien yms. parissa. Ja loppuun tietysti hyppy..
-Mitä me huudetaan?
-Huudetaan, että hyvä kummit
-Ai kaikkiko?
”Me voitais huutaa hyvö eskarit” kummi ehdottaa hymyillen.
Käydään tilanteesta siis pieni keskustelu ja kilpailuksihan se kääntyy tämäkin juttu, mutta positiivisessa mielessä. Lopputulos: Eskarit huutavat, että hyvä kummit ja kummit huutavat, että hyvä eskarit. Ja kaikille tärähtää kerrasta hyvä mieli.
Ruokailuun lähtöä viivyttää sitten keskisormi eli keskari. Kaveri on sitä toiselle näyttänyt, vaikkei tiedä miksi. Pohditaan siis mitä sormet meille voivat kertoa, niinkuin peukku ylös / alas tai keskisormi.
-Keskari tuntuu aina pahalta.
-Olen samaa mieltä. Vaikka toisaalta, jos minä näyttäisin teille nyt tätä nimetöntä ja irvistäisin tosi rumasti ja räyhäisin, niin ei sekään tuntuisi kivalta. Se keskari on vähän sama juttu, kun aikuiset joskus sitä suutuspäivässään toisille näyttelevät. Hölmöä hommaa.
Eskarit ovat samaamieltä ja päätämme jättää moiset huiskuttelut ihan muille ja omaan arvoonsa.
Iltapäivällä pohjustamme ensin vähän huomisen ”Koko eskari pelaa”- meininkiä. Tähän Helsinki nimiseen peliin on luotu kolme lähtöpistettä: Presidentinlinna, Katajanokan vanha vankila ja Pasilan poliisitalo, joiden lisäksi on vielä myyntikoju, pankkiholvi ja kahvila. Myös käärmeitä, apinoita ja dinosauruksia voi kohdata matkalla, paras siis olla tarkkana ja varoa moisia haittaruutuja. Rahaa saa jokanen alussa 30 euroa ja pelin voittaa se, jolla on ensin koossa viisi timanttia/rahasäkkiä/kultaharkkoa.
-Mikä on harkko?
-Se on sellainen kullasta valettu laatta, vähän kuin tiili.
-Ai onko se sellaista murua?
Tuumaillaan pikana kullan tie maahipuista harkoiksi sekä se, että kultaa voi muuttaa paikalliseksi rahaksi missä tahansa päin maailmassa.
-Minua jännittää huominen kamalasti. Minä pakkaan prinsessapuvun jo tänään reppuun.
-Ja minua.
-En tiiä, laittaisko noidanhatun vai intiaanipäähineen.
-Saako sinne rahahoviin mennä huoltotöihin?
EI. Eskareiden kanta on täsät ehdoton, peli on peli, eikä mikään leikki.
Jätetään peli muhimaan mieliin ja otetaan kirjasta käsittelyyn viimeinen kotoperäinen kirjain: Ö. Se onkin metka kirjain suussa, varsinkin jos sitä yrittää verrata o:hon.
-Suu mee tälleen (tötterölle) ja kieli osuu hampaisiin
-Ne on täällä poskilihaksessa. Molemmat.
-Ö tulee kurkusta asti
Hienosti analysoitu ja aivan yhtä hienosti sujuu myös sanojen selvitäminen taululta, vaikka niistä ö:t ovatkin yllätys yllätys unohtuneet: yö, söpö, syö, pöllö, köyhä, öljy…Voi nenä mikä ilo on monelle eskarille huomata, että pystyy luettuja äänteitä kuuntelemalla sanan ratkaisemaan. Trevlig överraskning!!!
V&I eskarilta Heidi