Saimme tänään iloita vielä kerran päiväntähtiesittelystä, jonka pääosassa olivatkin hirmuisen hauskat uimajutut. Päiväntähti nimittäin osoittautui oikeksi vesipedoksi, jota eivät sen enempää pää edellä hyppääminen kuin viileä vesikään kammottaneet. Päin vastoin, haastettelun antanut ukki totesi tämän olevan oikein kova ”puljaamaan” vedessä.
-Mitä se puljaaminen tarkoittaa?
Seuraa hämmentynyt hiljaisuus, eikä ideaa ole kellään. Semmoita salakieltä on Savo! Puljaaminen= jostakin johonkin edestakaisin liikkumista. Ha haa, nyt meillä on siis työnalla jo suomi, englanti, ruotsi, viittomat, saksa ja SAVO. Voe tokkiinsa, myöhän tullaan aevan mahottomiks kieltieteilijöiks! Ja toukokuulle saadaan esittelystä vielä hyvä ulkoleikkivinkki: 10 tikkua laudala. Kiitos siis tähtieskarille!
Seuraavaksi on leikin vuoro ja täti on vakaasti päättänyt, että tänään sille annetaan PALJON tilaa. Heti alkaa rakentua toimistoon eri vaativuustasoille rakennettu temppurata, jossa pitää mm. hypellä ja palloilla ohjaajan määräämästi. Huh huh, hikeä pukkaa. Keittiössä pörräävät puolestaan pelastuskopterit,mutta muutama eskari ei millään keksi, että mitä sitä alkaisi…
-Hei. Tehdäänkö sellainen eläintenkaupunki…
Kaapista esille automatot, muovieläinkorit sekä palikkalaatikko ja täti lattialle parkkiin. Sitten vaan aletaan kansoittaa kohteita sopivilla asukkailla.
-Missä tämä käärme asuu?
-Pingviini voisi olla täällä kaupassa, kun siellä on palasteallas. Jooko?
-Joo. Seeprat voisi olla koulussa.
-Entäs tää hirvi?
-En tiiä.
-Oisko se rehtori?
-Joo! Mutta mihin gorilla..
-Tiikeri valvoo yöllä. Se on hyvä vartija.
-Kilpikonna voi muuten olla molemmissa maailmoissa, dinojen ajassa ja eläintea ajassa. Ja krokotiili.
-Mä paan krokotiilin tähän, kun mahtuu paremmin.
-Mitä te leikitte?
Paikalle saapuu utelijaita lapsia omista puuhistaan ja osa haluaakin liittyä mukaan leikkiin. No mikä ettei. Ja toki leikkeijäkin voi liittää.
-Meillä olisi tukikohta ja nämä lentäisi sieltä tänne. Ja valokuvaisi. Onko teillä tulipalo?
Ei ole tulipaloa, mutta pian on kaksi toisiinsa nivoutuvaa leikkiä. Aamupäivä hujahtaa hetkessä ja päätetään, että leikki saa jäädä odottamaan iltapäivää.
Iltapäivällä luetaan päivän ”Huo kauhistus!”-tähtikirja ja jatketaan sitten leikkejä. Päivän lopuksi tehdään vielä pikagallup, millaista on hyvä leikki:
-Se saa kestää pitkään
-Sellaista, että on kivaa
-Ulkona voi leikkiä yksin, ja tehdä omia juttuja
-Siinä voi olla itse sellaisena ukkona tai sitten voi leikkiä lelulla
-Pelastushelikopteri on hyvä leikki. Jos ihmisiä kuolee, voi pelastaa.
-Hämppiskiikussa keinuminen on hyvä leikki.
-Kinkkuvaras on hyvä leikki.
-Ahaa. Miksi juuri se?
-Kun siinä saa varastaa.
-Ja on jännää.
-Hyvä leikki voi olla ympäriinsä ja saa jäädä.
Mitä asiantuntemusta! Kyllä näillä perusteilla täytyy leikin saada jäädä paikilleen huomista odottamaan. Ai niin, se nollailu. Selvitimme myös numero nollan tarpeeliisuutta ja heti eskarit tiesivät, että ilman nollaa ei voi tehdä kumppiä, sataa, tuhatta, miljardia, miljoona, neljääkymmentä…Ja missä nollia oli sitten nähty: eskarin seinillä, kellossa, rekisterinumeroissa, lentokoneen kyljessä, paidan painatuksessa…niin monissa paikoissa. Ja läksyäkin pikkuisen pukkasi, yhden salaperäisen piirustustehtävän verran.
V& I Heidi