Meillä vieraili tänään eskarilla Ripa liikkariapina kirkonkylänpäiväkodin Hiekkarannan ryhmästä ja eskareille iski heti alkuunsa iso huoli:
-Mitähähän Pertti sanoo, kun tuo on täällä
-Kato. Pertti tuijottaa tuolta yhdellä silmällä
-Jos niille tulee tappelu
No ei kai sentään , mutta sovitaan silti, että pidetään tilannetta varoilta silmällä. Ja vastataan tietysti kohteliaasti Ripan mukana tulleeseen ystäväkirjaa
-Mitä liikuntaa harrastatte?
Lista on pitkä mm. hippaleikit, taitoluistelu, jääkiekko, nyrkkeily, luistelu, sähly, jumppa, skeittaaminen…
-Lempileikkinne?
Piilonen, prinsessa-leikki, sotaleikki, Ninjago-leikki, Barbi-leikki, koira-ja metsästysleikki…
-Mikä saa sinut iloiseksi?
-Kutistus (hihitystä)* monta
Lisäksi kirjataan, että iloa tuottaa myös se, että joku pyytää mukaan leikkiin tai vitsien kerronta.
-Mikä on lempieläimesi?
Nyt on vastauksissa hajontaa: apina, sonni, hevonen, härkä, meidän kani, pässi ja kissanpentu. Ja lisätään vielä kilpikonna, allekirjoittaneen toiveesta.
Entäs lempiliikuntalajit sisällä ja ulkona? Sisälajeista useimmat ovat eskareiden itsekeksimiä leikkejä ja pelejä, joihin välineet löytyvät liikuntakaapista. Ulkona leikit puolestaan rakentuvat enemmän olevan ympäristön hyödyntämiseen, kuten leikkivälineisiin ja puissa kiipeilyyn. Hyvä analyysi eskareilta, juuri näin he päivänmittaan mennä viipottavat.
Ripa haluaa vielä tietää, mitkä ovat eskareiden lempihedelmiä ja hienosti tulevat kyllä esiin kaikki lajit omenasta mandariinin kautta viinirypäleisiin. Sitten..
-Oho. Tämä viimeinen kysymys onkin aika jännä. Mitä ottaisit mukaasi autiolle saarelle?
Eskareiden ei tarvitse paljon miettiä.
-Tuulettimen. Meillä on sellainen.
-Lentokoneen. Voisin lentää takaisin.
-Kiipeilypuun
-Taikasauvan. Voisin taikoa kaikkea sinne.
-Unilelun
-Tuulimyllyn
-Robottikissan
-Perunakoneen
-Hirven!
-Ruokaa
Siinä sitä olisikin ikimuistoinen seikkailu käsillä, kun täti haaksirikkoutuisi tämän porukan kanssa autiolla saarelle, näillä tavaroilla varustettuna, heh heh. Kysymyksiin on nyt kuitenkin vastattu, joten pannaan vielä nimet alle ja sitten päästäänkin suuntaamaan jumppasalille. Tänään vuorossa on pitkästä aikaa….
-Telineet!
No nehän ne. Mikä riemu ja ilo on saada kiivetä, kiikkua, liikkua, hyppiä…ihan hiki päässä. ”Hienosti meni eskarit”, touhua hetken valvonut Riikka-opekin kehaisee. Eikä ollenkaan suotta. Täti peukuttaa!
Iltapäivällä väsätään kutsuja ensiviikon ”Tervetuloa meille”-päivään ja keskustelu vierasvalinnoista käy vilkkaana. Joku haluaa kutsua vain yhden ja toinen väsää saman tien jo seitsemän kutsua. Toisaalla mietitään, että voiko laittaa kutsun, vaikkei kaveri ehkä pääsekään. Entä voiko kaksi kutsua saman? Ja pääsevätkö koulukummit?
-Minun pikkuveli haluaisi nähdä minun koulukummin, kun ei ole nähnyt ikinä
-Minä kutsun äitin. Se haluaa ehkä tulla. Tai pitää kysyä.
-Miten kirjoitetaan…
Mallinimiä on lopulta tauluntäydeltä, mutta aika kivasti oikeat kirjaimet löytyvät monelta eskarilta jo ihan sanaa maistellenkin. Täti auttaa, katselee ja ihailee. Mitä muuta se paljon puhuttu lapsilähtöinen monilukutaito muka on, kuin juuri tätä itse tehden oivaltamista.
Isosti iloiten kirjoittelee Heidi