Tälle päivälle oli kolme hoidettavaa juttua: tähtieskarin esittely, numeroon 8 tutustuminen ja lapaskalan jatkaminen yhdessä 1.-2.lkan kanssa. Täti oli jo ajatellut asioille tietyn toteutusjärjestyksen, mutta sitä päädyttiin muutamaan yksinkertaisesta syystä: eskarit toivoivat, että kaikki leikkiaika pantaisiin putkeen, jolloin saa leikkiä pitkään. Sopiihan tuo. Vaihdetaan siis kuvien paikkaa taululla ja asetutaan tähtieskariesittelyyn. Kyllä on taas kyselyihin vastailtu mukavia juttuja tähtipäiväläistä koskien, mutta yksi asia on ryhmästä suorastaan hilpeä: kaikki vastaajat ovat kirjoittaneet, että päiväntähti on hyvä juoksemaan ja pelaamaan jalkapalloa. ”Niin sinä oletkin!”, eskarikaverit vahvistavat. Nopea, kuin elohopea.
Numero kahdeksan kimppuun käytiin taas agenttitarinoiden eli pienien päässälaskutehtävien kautta. Milloin pitää omasta multilink-pötköstä vähentää polkupyöriä, milloin mopoautoja. Tai laskea agentin popsimien lättyjen määrää. Hyvin sujuu! Lopuksi vielä kynä käteen:
-Ensin kaari vasemmalle, sitten oikealle, taas vasemmalle ja neljäs oikealle. Älä nosta kynää paperista.
Kielet keskellä suuta…Sehän onnistuu! Kahdeksikkoja alkaa ilmestyä tyhjälle paperille, kuin sieniä sateessa.
-Osasin!
Kahdeksikon muoto ei ole helppo ja aika moni kertookin muodostaneensa numeron aiemmin kahdesta pallosta päällekkäin. Vaan eipä tarvitse enää. Jee1
Iltapäivällä jatkamme lapaskala-askartelua uuteen sateenkaarikala-tarinaan pohjautuen: Tänään välkehtiväsuomuinen ystävämme toimii sankarina tilanteessa, jossa ennakkoluuloisuus ja ryhmän ulkopuolelle jättäminen ovat koitua pienen muukalaiskalan kohtaloksi. Ette usko, kuinka keskittyneesti koko parinkymmenen lapsen joukko kuuntelee ja jännittää! Sekä huokaisee helpottuneeseen tarinan saadessa onnellisen lopun.
–Muistaako joku, että millaisia olivat ensimmäisen tarinan kalat?
Tokihan se muistetaan. Nehän olivat merenpimeydessä asuvia kaloja, jotka osasivat tehdä itse valoa. Ja koska nämä meidänkin kalat voivat hyvinkin uiskennella mielikuvituksen syviin seikkailuvesiin, lisätään myös niihin tänään ihan erityistä loistetta: ruotoja ja eviä heijastinnauhasta (vanhan heijastinliivin kunniakas loppusijoitus, heh heh).
-Ope kato!
-Kato
-Tää on valmis
-Se näyttää ihan hailta
-Sulla on kyllä tosi paljon tuota säihkettä.
Kalat ovat upeita, eikä kahta samanlaista ole. Ei edes melkein. Ja mikä luomisen ilo ja tekemisen riemu sekä työrauha. Kiitos eskarit, ykköset ja kakkoset! On se vaan niin spesiaalia, että meillä on toisemme yhteisöllisesti jakamassa ja oppimassa. On se.
Iltapäivä menee sitten sovitusti omissa hommissa, joita onkin kokonainen tunti putkeen. Kukas sen sanoikaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty…
V& I kirjoittelee Heidi