Syntymäpäivä kerran vuodessa, mihin se nyt muka riittää. Kyllä meidän kaikkien tulisi saada olla erityisen huomion kohteena ainakin….kolmesti vuodessa. Ja aikuisistahan monet saavatkin, kun on isäin- ja äitienpäivä sekä ystävänpäivä, mutta entäs lapset? Tähän epäkohtaan Kurjalan eskarissa otetaan tasuria yhden päivän verran, kun jokainen eskarilainen viettää omaa tähtieskaripäiväänsä. Silloin saa tuoda lelun/tavaran, toivoa toivelaulun, näyttää valokuvia…esitellä ryhmälle asioita, jotka itselle ovat tärkeitä. Lisäksi tähden valitsemat kolme henkilöä pääsevät kyselyn kautta kertomaan, missä eskarilainen on heistä hyvä, mitä tämän kanssa on kiva tehdä sekä jakamaan jonkun yhteisen mukavan muiston.
-Mua jännittää!!!!!
Ei sitä kyllä huomaa, niin mukavasti päiväntähti esittelee valokuvat ja leikkihevoset sekä täydentää haastatteluista selviäviä asioita. Hänellä on myös toive, että kuunneltaisiin tabletilta Cuulas nimisen artistin laulu: Piparminttutikkari. Googlataan siis biisi kehiin ja sieltähän se löytyy.Voi miten osuvat sanat lapsuudesta ja ystävyydestä, tätiä ihan kaihostuttaa…
Mutta. Tähtipäivä tai ei, hommiakin on hoideltava. Tänään haltuun otettiin kirjaimista N niin kuin nakki ja nakistahan sopii mahdottoman hyvin keksiä koko ryhmällä yhteinen tarina. Kuuntele ja jatka. Tarinasta tuli tällainen:
Olipa kerran nakki, joka meni järvelle. Sen kaveri oli kala, joka osasi ihan kaikkea. Ja juuri nyt se halusi ottaa madon koukusta. Nakki sanoi: Häivy! Kala vastasi: Häivy ite! Ja sitten molemmat häipyivät. Nakki meni prinsessanlinnaan ja kala meni vaahtokoneeseen. Nakki meni kylpyyn. Kala meni sillalle kävelemään. Loppu.
Iltapäivällä askarreltiin vielä lumiukko yhden ohjeen ”katso ja kuuntele”-menetelmällä. Hieno työrauha! Ja hienoja ukkoja, kunhan vielä huomenna risukädet saadaan lisätyksi.
V&I Heidi