Kirjoitatko numeron seitsemän viivalla vai ilman? Siinäpä oli meille tänään mukavaa pohdittavaa, kun käsittelimme kyseistä lukua. Vielä viimevuoden eskarikirjassa viivaa ei ollut, mutta nyt on. Taas. Matikkavälineiden numerokorteissa on molempia versioita. Ja täti, täti on yrittänyt pakon edessä rimpuilla irti kahdeksankymmentäluvulla opitusta väliviivasta, laihoin tuloksin….Jippii siis, viiva on palannut!Eskarit puolestaan keksivät, että ainakin autojen rekkareissa seiskassa on väliviiva, mutta missä ei olisi…Otetaan siis havainnointihaaste asiasta. Ja haastattelutehtävä myös:
-Kysykääpä kotona isiltä, äidiltä, mummolta kummilta, veljiltä, siskoilta…ihan kaikilta, että tekevätkö he seiskaan väliviivan.
Jäädään mielenkiinnolla odottamaan vastauksia…
-Tuossa ei ole viivaa.
Ensimmäinen tarkka haastehavainto tehdäänkin sitten jo ruokalassa, kun tauluviivaimen numero on viivaton. Saa nähdä, että löytykö lisää viivattomia…
Iltapäivällä luistellaan, auringonpaisteessa. Tänään harjoittelunkohteena on aurajarrutus, sillä joukon luistelutaito ja samalla myös vauhti on kasvanut melkoisesti. Polvia yhteen ja peppua taakse… ja nenä painaa enemmän kuin pylly. Harjoittelun päälle sitten otetaan omat luistelut, joissa osa haluaa pelata ringetteä ja osa tehdä omaa temppurataa ja lopuksi vielä banaanihippaa niin, että ope onkin jahtaava ahmatti… Luistinpenkillä kaikki saavat luistimet ja kypärän pois itse ja omasta oppimisesta jutellaan.
-Minusta tuntuu, että olen alkanut oppia tätä luistelua.
-Luistelu on kivaa. Vaikka ensin en osannut, niin nyt osaan.
-Minä olen oppinut luistelemaan tosi kovaa.
-Minä en jaksa.
-Minäkin opin. Ja nyt osaan.
-Kato. Mulla on kaikki tavarat kassissa!
Päivän päätteeksi luetaan vielä prinsessa Pikkiriikki ja otetaan omia hommia.
-Pertistä ei ole kuulunut mitään pitkään aikaan.
-Ei niin.
Totta. Ettei vaan pöllö olisi alkanut tosissaan sitä omaa tarinaansa kirjoittaa…
V&I Heidi