Tänään oli melkoisen urheilullinen reissupäivä, kun heti aamulla köryytimme bussilla Areenalle keilaus-ja uimakouluhommiin. Aloitimme keilauksella, jossa intoa oli niin paljon, ettei meinattu välillä pystyssä pysyä ja portteja muistaa katsoa, mutta kivaa oli senkin edestä!
-Aikuisten keilapallot on mustia
-Itseasiassa väri ei keilapalloissa ole tärkeä, vaan numero. Mitä isompi numero, sitä painavampi pallo.
Suurin osa on keilaamassa ensi kertaa ja keilaamme siksi keveällä kuutosella, mutta haluaapa jokunen kokeilla jo seiskankin palloa. Myös rännit ovat kiinni, sillä varsinkin näin tutustumisvaiheessa onnistuneet kaadot ovat tärkeä juttu.
Keilauksen jälkeen syödään eväät, jotka katoavat nälkäisiin suihin melkeinpä viimeistä murua myöden. Sitten suunnataan päivän toiseen urheiluaktiviteettiin eli uimakouluun. Altaassa aloitetaan tutustumalla veteen: kasvot kevyesti kastamalla, mistä sitten edetään maltillisesti vaihevaiheelta liukuun ja polskutteluun asti. Ja yksi tärkeä havainto tässä vaiheessa, uimalasit, joita saimme lainaan välinevarastosta, olivat monelle eskarille veteen totuttelun kannalta tosi mieleinen ja hyvä juttu.
-Minä uin vähän matkaa!
Onnellinen hämmennys paistaa pieniltä kasvoilta.
-Oikeesti? Näytähän…
Toden totta. Reilu metri, se on pitkämatka se. Ja ehdottomasti peukutuksen paikka.
Aika kuluu nopeasti, joten käsillä on loppuhippastelu ja suuntailu saunaan ja pukemaan. Tyttöjen puolella tehdään hyviä havaintoja omatoimisuuteen liittyen.
-Mun äiti pitää aina tätä avainta.
-Ja mun.
-Minä olen käynyt täällä sata kertaa.
-Nyt minä osaan laittaa suihkun itse.
-Minun avain käy siis tähän. Näin…
-Minäkin sain auki
Poikien puolella on taas otettu löylyä niin, että joku on meinannut ihan kärähtää.
-Mutta en minä. Minä olin vaan ihan jäässä.
-Hei Tommi. Miten sinusta on eskareilla päivä tänään sujunut? (annetaan pikatiivistys kk-merkin ”ehdoista”)
-Tuota, mietitäänpäs…Kyllä. Kyllä tästä pitää kk-merkki antaa.
-Montako merkkiä meillä nyt on?
-???? (pinnistelevää mietintää)
-Enää puuttuu kolme.
Lähellä on, mukavuustuntiin. Hienoa eskarit!
Kotimatkalla tunnelma bussissa on raukea.
-Oliko kivaa?
-Joo.
-Milloin me tullaan taas?
–Kahden viikon päästä.
-Kamala nälkä. Mä söin kaikki eväät.
-Entä jos keilaisi kahdella pallolla yhtä aikaa?
-Siis miten ?
-Niin kuin ois kaksi rataa ja toiselle toisella kädellä…
Tästä se taas lähtee, mielikuvituksen lento, jota seuraillen päädytään vaaleanpunaisenpantterin toilailujen kautta metsurihommiin…hilpeää.
-Onko eskarilla omia hommia?
-Meillä on kuule päivä hoidettuna. Taksit nappaavat teidät suoraan bussista kyytiin ja lähdette kotiinpäin.
-Onko huomenna?
-On. Ja luistelua myös.
Leikki ja liikunta, iloisen mielen kaksi tärkeää L:ää, iästä riippumatta.
V&I Heidi