Aloitimme aamun reippaasti luistelulla ja keskityimme erityisesti liukuun sekä tasapainoon.
-Kuka haluaa ohjat?
Jäällä täti ja kelto Minna pujottavat narut harteille ja eskarit pääsevät liukuen ohjastamaan. Maltilla ja keskittyen mennään, eikä Mukkelismuuli pääse juurikaan yllättämään. Ja kaikki haluaisivat tietysti uusinta kierroksen… Pitäisiköhän tätä torstaina kokeilla parihommana…
”Onko tämä sopivanmittainen? ”Heikki-ope huutelee kaukalonlaidalla ja heiluttelee keppiä. Voi pojat, eihän se mikään keppi ole, vaan ringette-maila. Sitähän kokeillaan heti ja hyvin toimii.
-Saadaanko me näitä lisää???
-Joo-o. Heikki-ope lupasi, että tekee mailoja niin monta, että riittää koko porukalle.
-Voidaanko sitten pelata?
-Joo.
-Jee!!!!(*monta)
Iltapäivällä kokeilemme jotain ihan uutta, kun lähdemme luomaan täysin omiin ideoihin pohjautuvia töitä Suomi 100-piirustuskilpailuun. Ensin googletamme kahdessa ryhmässä tableteilta kuvahakuna sanan ”lumiveistos” ja sitten ryhmän pitää yhdessä valita kuvista mielestään hauskin. Ensin löytönsä esittelee punainen porukka:
-Me valittiin tämä possu.
-Ei se ole possu, kun se on virtahepo
-Miksi se teistä oli niin hauska?
-No tuo suu
Sitten on sinisen porukan vuoro:
-Me valittiin kilpikonna
-Voi höh, onpas iso. No miksi se teistä oli hauskin?
-Kun sinä tykkäät kilpikonnista
Ja koska intoa piisaa, otetaan vielä toinen hakutehtävä. Nyt pitääkin löytää oudoin veistos. Porukat kihisevät ja kuhisevat, mutta pian on valista.
Ensin siniset:
-Meillä on tällainen (valtava kana ja kaksi munaa)
Sitten punaiset:
-Tää on tällainen skeittiramppi
Kun aihe on näin pohjustettu, voidaan käydä luomaan omaa ”sulamatonta lumiveistosta”. Jokaisella on edessään tyhjä paperi ja ohjeena rakentaa oma lumiveistos erilaisia materiaaleja hyödyntämällä. Ja johan alkaa syntyä! Tikkuja, olkia, pahvia, styroksia, korkkeja…kaikkea kierrätysmateriaalia tunnutaan tarvitsevan, kun papereille alkaa kekseliäästi muotoutua lumiukkoja, linnoja, tankki, rekka-auto…
-Saako lisää liima???
Muuta ei aikuisilta kaivata. Ja mikä tekemisen into. Nyt ollaan luovuuden lähteillä, ei epäilystäkään!
-Hieno.
-Teetkö sinä tähän vielä jotain?
-Mikä tämä on?
-Minullakin on lumisadetta.
Työt valmistuvat, joten nyt ehtii jo vähän vilkaista kaverinkin teosta. Syntyy ideoita ja kehitysehdotuksia seuraavaa maalausvaihetta varten. Ja esiintyypä ihan oikeaa taiteilija-asennettakin:
-En minä tiedä mikä se on
-Se voisi olla esterata
-Ehkä
-Ainakin se on hieno
Valolla ja ilolla Heidi