Meidän piti tehdä tänään vaikka mitä, mutta kun tuon tuosta ilmaantui kaikenmoista sivusäpinää, mm. alati pirisevän puhelimen muodossa, päivän saldoksi muodostui lopulta omia hommia ja uuden yhteisen lapaskala-projektin aloittaminen 1.-2.lkan kanssa. Onhan siinä jo siinäkin, mutta silti eskareille pukkaa huolta kotiin lähtiessä:
-Entäs se avaruus?
-Ja napakettu?
Tarkkana on oltu aamutuokiolla. Sovitan siis, että molemmat jutut hoidellaan ensiviikolla, sillä huominen me rauhoitetaan valokuvaukselle ja lelupäivälle. Johon täti on luvannut joulupukilta saadun paketin: kova päältä, pehmeä alta ja muutoin ihan kiinalainen. Mikä ihme? On sitä arvuuteltu…
Lapaskala-projektista pitää vielä kirjoittaa sen verran, että olipa ilo taas katsella eskareiden ja koululaisten yhteistyötä. 22 lasta kuuntelee, keskittyy, työskentelee, odottaa vuoroaan, apuakin tarjotaan… Nämä yhteistentekemistenhetket, kuinka mainiosti ne tarjoavatkaan oppimisenkokemuksia eskareille, joita syksyllä odottaa opinahjona yhdysluokka, toisin sanoen osa päivittäisistä hommista on luokka-asteen omia ja osa taas ylemmän luokka-asteen kanssa yhteen mukautettuja. Malttia ja keskittymistä siis tarvitaan. Koululaisille yhteisprojektit puolestaan tarjoavat mahdollisuuden toimia esimerkkinä, mutta antavat myös ehkä luvan hupsahtaa sadun, leikin ja hassutuksen maailmaan, vaikka he isoja jo ovatkin. Ei tässä voi muuta kuin olla kiitollinen tälle aidosti yhteistyöhaluiselle kouluyhteisölle.
Jaa, siinäpä kai tärkeimmät tältä päivältä…
V&I Heidi