Tänään alkoi eskarilla mylläkkä. Järjestimme nimittäin leikkipaikkoja uusiksi, koska esimerkiksi koti-ja kahvilaleikin on joutunut liian usein siirtymään pois palloilijoiden tieltä, jotka taas eivät voi pelata turvallisesti kuin samassa ”riisutussa” huoneessa. Ope siis ryhtyy toimistossa hyvin vähän tilaa vaativaksi alivuokralaiseksi, jolloin muu osa huoneesta saadaan kahvila/kampaamo/koti/kirjasto/eläinlääkäri ja minkä ikinä liekin roolileikin käyttöön.
-Mihinkä me saadaan autoleikki?
Jaahas. Tämä leikkirauhankaipuu taitaa olla ikuisuushaaste, niin hoitopaikoissa kuin kodeissakin. No, sovitaan, että rajataan autoleikille kohtaa tarpeen mukaan ”luokka”huoneeseen tai keittiöön.
-Voiko eteisessä?
-Voi tietysti. Enpä tuota huomannutkaan.
Päivän hommina meillä oli palloilevaa liikuntaa sekä lähtölaskenta avaruuden ja ajan tutkimiseen. Liikunnassa erityisen mukava juttu eskareista oli lopun rentoutus, jossa he pareittain hieroivat toisiaan pehmoisilla palloilla. Siinä vaan kellotellaan mahallaan…
-Tuntui ihan, ettei ole jalkoja
-Kutitti
-Se oli kiva. Tosi tosi kiva.
Avaruudenvalloitus aloitettiin puolestaan katsomalla opetusohjelmaa aurinkokunnasta ja planeetoista.
-Mikä tuo on?!?
Mars planeetan kuumönkijä on kyllä mystinen juttu. Miten se on sinne saatu? Miten se toimii? Mitä se tutkii??? Pohditaan ja tuumaillaan yhdessä ja sitten tätiä iskee idealla.
-Hei. Entäs jos laitetaan huomenna postia avaruuteen?
-??????(*monta)
-Maapalloa kiertää sellainen kansainvälinen avaruusasema, jonka kyydissä olevalle astronautille voi laittaa kysymyksiä koskien avaruutta.
-Onko se siellä aina?
-Ei. Astronautti on ammatti eli siellä ollaan töissä, vaikka puoli vuotta.
-Onko se siellä yksin?
-Ei. Siellä on muitakin ihmisiä eri maista.
-Se leijuu ilmassa siellä, eikä leijukin?
-Niin leijuu, minäkin tiedän tuon. Siellä ei ole vetovoimaa.
-Miten siellä voi juoda mehua?
Aiheesta tulee niin paljon ajatuksia ja kysymyksiä, että päätämme palata siihen huomenna. Ja katsoa samalla uudestaan opetusvideon, kun se on vaan niin jännä. Ja postiahan me tietysti laitetaan, vähintään terveisiä 100-vuotiaasta Suomesta.
Valolla ja Ilolla Heidi