Eskarit jaettuna kahteen ryhmään, kasa lautoja, suorakulmia, timpurinkyniä, laatikko nauloja, vasaroita ja yksi ope. Maailma on pullollaan jos jonkinlaista viihdykettä ja elektroniikkaa, mutta eipä vaan ole vasaran voittanutta! Naulaaminen on eskari-ikäiselle niin kertakaikkisen näkyvää ja hetkessä palkitsevaa hommaa, ettei edes naulan vääntyminen poikittain vinoon sureta. Varsinkin kun ryhmästä löytyy siihenkin heti apu: ”Sen voi vääntää irti tai sitten paukuttaa ihan littuun alas, kunhan ei jää jalkaan painavaksi”. Niinpä, turvallisuus ennen kaikkea. Pillin vihellys ja verstas hiljenee heti. Korvat on viritetty kuulolle. ”Olisiko innokkaita sahaajia?” Heti löytyy ja hommat jatkuvat. Silta alkaa saada muotoa…Ja sitten tietysti pitää lähteä syömään. Tylsää!!! ”Tullaanko huomenna aamulla jatkamaan?” ”JOOOOOOOOOO!!!!!!!!!”
Ryhmätyö vaatii jäseniltään melkoisen keräilyerän taitoja. Pitää malttaa, kuunnella, odottaa, seurata, toimia, sitoutua…ja parhaimmillaan myös auttaa ja kannustaa toisia. Eikä huomiotta voi jättää sitäkään, että kaikki pääsevät kokeilemaan ja osalliseksi tehtävästä hommasta. Tässä mielessä eskarit suoriutuivat tästä ensimmäisestä ryhmätyöstään vähintäänkin kunniakkaasti. Tästä on hyvä jatkaa.
Ryhmän lämpimästä YYA-hengestä iloiten Heidi