Montako pehmolelua saa mahtumaan eskarireppuun? No, sehän riippuu tietysti täysin lelujen koosta, tänään konkreettisesti todettiin. Ja onko määrällä sitä paitsi niin väliäkään; kahdeksan pientä tai yksi suuri, kunhan pehmo on leikkijälle mieleinen. Puretaan siis pullistelevat reput ja asetetaan pehmot jonoon… sitten lasketaan ääneen…
-…kymmenen tähän asti……kaksikymmentä tähän asti….kolmekymmentä tähän asti….
On nallea, lehmää, kissaa, koiraa, lohikäärmettä, lumileopardia, pupua, lentokonetta, tiikeriä, kilpikonnaa…kaikkiaan 51 pehmoa leikittäväksi. Ja aikaa leikille varattuna koko päivä. I-ha-naa! Eikun siis majoja ja muita rakentamaan.
Iltapäivällä otetaan pehmot hetkeksi hiukan erilaiseen käyttöön, kun kuvaamme tabletille pieniä otoksia. Ensin jokainen eskari saa mennä vuorollaan verhon taa ja esitellä yleisölle oman pehmonsa sekä kertoa missä se on hyvä. Hilpeää, miten jännittävää on katsoa oma esitys ja kuulla äänensä nauhalta. Seuraavaksi otetaan esitykseen mukaan kaveri ja käydään minidialogi:
-Terve. Minä olen kissa. Hauska tavata.
-Terve. Minä olen lumileopardi. Hauska tavata.
Nyt yleisö alkaakin jo tehdä hienoja havaintoja mm. puheäänen voimakkuudesta ja toisaalta hiljaisuuden tärkeydestä. Ja entäs, kun joku alkaa esityksessä puhua toisen lyömisestä…
-Ei tuommosia. Ei oo kivaa!
Yleisö on tätä ehdoton. Ei naurata, ei ollenkaan. Otetaan siis otos uudestaan ja nythän se sujuu. Hienoa. Lopuksi pari saa keksiä vielä vapaan esityksen…
-Terve. Minä olen Inna. Oletko sinä hyvä hyppimään?
-Terve. Minä olen pupu… (verhon takana käy kuiske, kun kaveria autetaan)….Osaatko sinä temppuja?
-Osaan.
On hienoa, että kaikki eskarit haluavat esiintyä ja myös katsoa omia esityksiään. Syntyy myös uusia ideoita siitä, mitä oma pehmo voisi toiselta kysyä tai tälle kertoa. Kaiken kaikkiaan kultaisiksi muistoiksi tallentuu otoksia, joita katsotaan varmasti vielä monet kertaa!
Iltapäivä kuluu leppoisasti leikkien sekä pelaillen ja siinä sivussa saadaan tehtyä myös monta sairastamisten tms. vuoksi keskeneräiseksi jäänyttä hommaa. Sekin on tärkeää se.
Valolla ja Ilolla hyvää vkonloppua kaikille toivottaa Heidi